Dyspraksia
4-vuotiaalla pojallamme on juuri diagnosoitu motorinen dyspraxia. Neurologin mukaan poikamme tarvitsee tukea toimintaterapeutilta, motoriikkaryhmästä ja puheterapiasta. Puhe on hyvin eritynyt, mutta suu on usein auki - tähän puheterapiaa, siis. Käsittääkseni hänellä on lieväasteinen oireisto. Tarkempaa tietoa meille ei ole vielä annettu. Ohjataanko meitä joltain taholta ja annetaanko kaikki apu, vai pitääkö asioita osata vaatia?
Me vanhemmat olemme hyvin hämmentyneitä kaikesta siitä mikä on meidän roolimme - rajautuuko se vain terapiakuskauksiin, miten tuemme lasta psyykkisesti, mikä hänen toiminnassaan on vammasta johtuvaa ja mikä on ikätasoista "temppuilua". Emme myöskään löydä motorisesta dyspraksiasta paljoakaan tietoa. Onko vamma harvinainen? Mistä saisimme lisätietoa ja ohjeistusta, neuvontaa uuteen tilanteeseen?
Jos neurologi on suositellut terapioita, tulisi hänen ohjeistaa perhettä siitä, miten niitä haetaan tai ohjata perhe keskustelemaan asiasta muun ammattilaisen kanssa (esim. sosiaalityöntekijä, kuntoutusohjaaja, toimintaterapeutti tai puheterapeutti).
Lääkäri kirjoittaa yleensä lausunnon, johon hän kirjaa myös tulevat terapiat.
Terapia toteutetaan yleensä joko oman terveyskeskuksen kautta tai Kelan kautta (määrätyin edellytyksin Kela).
Terapeuttien kanssa työskentelyyn kuuluu aina myös vanhempien kanssa keskustelemista (mahdollisesti muiden arjen aikuisten, kuten päiväkoti ym.), heidän kuuntelemistaan ja ohjaamista. Tämä osa terapiasta on vähintään yhtä tärkeää kuin lapsen kanssa työskentely.
Jos asioita on jäänyt paljon epäselväksi, kannattaa ottaa yhteyttä diagnoosin tehneeseen lääkäriin tai muuhun hoitotiimin ammattilaiseen ja keskustella mieltä askarruttavista asioita.
Terveisin
Kaisa Laine
Puheterapeutti
Tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus Tikoteekki