Edunvalvojan toiminnasta
Olen ohjaajana kehitysvammaisten ryhmäkodissa, ja vastuuohjattavani on 53-vuotias henkilö. Hänellä on varallisuutta melkein 40000 euroa.
Halusin lähettää hänet kahdelle kehitysvammaisille tarkoitetulle leirille kesän aikana, mutta edunvalvoja antoi luvan vain yhteen, perusteluina että kaksi leiriä tulee liian kalliiksi (kahden leirin kustannukset noin 1500 euroa).
Onko edunvalvojan toiminta tässä tapauksessa oikein? Vastuuohjattavani on jo aika iäkäs, ja muutaman vuoden kuluttua hän ei todennäköisesti pysty edes leireille osallistumaan. Ymmärrän, että hautauskulujen määrä pitää aina tilillä olla, mutta jos varallisuutta on näinkin paljon, eikö olisi oikeudenmukaista käyttää edes pieni osa näistä rahoista ko. henkilön virkistykseen? Ihmettelen siis sitä, kenelle edunvalvoja rahoja panttaa? Ei kai vain valtiolle?
Kysyjän käyttämä nimimerkki "ihmettelevä" on osuva. Edunvalvonnan nykyisissä käytännöissä on välillä ihmettelemistä. Kovin usein käy niin, että edunvalvoja valvoo omaisuuden - ei ihmisen - etua, ja tällaisia tarinoita kuulee paljon.
Olen toisessa yhteydessä suositellut tällaisiin ristiriitoihin ratkaisuksi sitä, että henkilön oma sosiaalityöntekijä ja edunvalvoja tekevät vuosittain henkilölle varainkäyttösuunnitelman, jossa sovitaan käyttövaroista (jotka nekin voisivat tässä tapauksessa olla minimiä suuremmat) ja vuoden mittaan todennäköisesti eteen tulevista isommista kustannuseristä (kuten matkat ja leirit).
Euron tarkkuudella budjettia ei tarvitse tehdä, kunhan sovitaan siitä, millä linjoilla mennään. Sitten ei tarvitsisi joka kerta erikseen ihmisen kerjätä omia rahojaan. Vuoden kuluttua katsottaisiin tilanne ja arvioitaisiin, miten hyvin on onnistuttu ja tehtäisiin uusi vuosisuunnitelma. Tämä olisi tärkeätä erityisesti niiden ihmisten kohdalla, joilla on paljon omaisuutta.
Tässä nimenomaisessa tapauksessa vahinko on jo tapahtunut. Nyt kannattaisi tehdä henkilön itsensä allekirjoittama ja sosiaalityöntekijän puoltama uusintapyyntö edunvalvojalle. Sosiaalityöntekijän sanan luulisi painavan.
Heikki Seppälä
Psykologi
Kehitysvammaliitto