F83 - en ymmärrä!

Kysymys 

Lapsemme (6v) sai vähän aikaa sitten tuon diagnoosin. Nyt olen yrittänyt hakea asiasta tietoa, ja olen ollut aivan tyrmistynyt - näinkö huonosti ovat hänen asiansa! Toisaalta kyllä mielestäni lapsellemme ei oikein sovi tuo diagnoosi. Monenlaisia ongelmia hänellä kyllä on, eniten kielen kehityksessä ja tarkkaavaisuudessa. Mieleeni on tullut lähinnä dysfasia/adhd tai jotain sen suuntaista. Mutta toisaalta hän on niin taitava, esim. oppi lukemaan 5v ja nyt lukee jo erittäin sujuvasti ja ymmärtääkin lukemansa, motorisesti on erittäin taitava, kaikenlainen tekniikka kiinnostaa, rakentelee ohjeiden mukaan vaikka mitä ym. Miksi lapsellemme on annettu tuo kyseinen diagnoosi? Tämä on hänen ensimmäinen diagnoosi ja minulle tuli mieleen, etteivät lääkärit keksineet "parempaa"! Lääkäri sanoi, että tuskin muuttuu kehitysvammadiagnoosiksi jatkossa, mutta että voi muuttua joksikin muuksi. Tämä epätietoisuus on niin raastavaa - toivoisin saavani jonkin selvän nimen lapseni ongelmille!

Vastaus 

Monet vanhemmat kyselevät huolestuneina lapsensa diagnooseista. Suosittelen suhtautumaan niihin rauhallisesti. Nämä neuropsykologiset diagnoosit ovat aivan toisenlaisia diagnooseja kuin jokin angiina tai astma. Niissä ei ole tiettyä taudinaiheuttajaa eikä tiettyjä oireita, itse asiassa ei välttämättä mitään tautiakaan. Lapsen kehityksen epätavallisiin ilmenemismuotoihin liittyvät diagnoosit ovat vain sopimuksia siitä, millä nimellä kutsutaan sitä, kun tietynlaisia kehityksen ja käyttäytymisen piirteitä ilmenee samaan aikaan. Joskus puhutaan laaja-alaisesta kehityshäiriöstä, joskus monimuotoisesta kehityshäiriöstä, onhan näitä. Pitää vain muistaa, että ei diagnoosi tee lasta yhtään toiseksi kuin hän on. Tietyn diagnostisen nimikkeen alle voidaan sijoittaa vaikka minkälaisia mahdollisia käyttäytymispiirteitä, mutta ei se tarkoita, että lapsella pitäisi välttämättä olla ne kaikki. Joitakin on, joitakin ei ole.

Diagnoosiluokka F83 tarkoittaa monimuotoista kehityshäiriötä. Sillä viitataan useimmiten ADHD-tyyppiseen kehityshäiriöön. ADHD-diagnoosia ei voi Suomessa antaa, koska meillä käytettävässä virallisessa tautiluokituksessa ei sellaista oireyhtymää tunneta. Voi olla, että tarkoitetaan lähinnä ADHD:tä, mutta joudutaan kirjoittamaan, että F83. Siinä on kysymys aivojen toiminnasta. Lapsen tai nuoren aivot eivät aina pysty käsittelemään ympäristöstä tulevaa ärsykkeiden tulvaa ihan sillä tavoin kuin hyvä olisi. Yksi oppimisen ongelma, mikä on yhteistä monimuotoisille kehityshäiriöille, on vaikeus olla tarkkaavainen silloin kun pitäisi. Lapsi tai nuori voi olla hyvin tarkkaavainen, kun on mieluisasta ja innostavasta asiasta kyse, mutta tavallisiin ja tylsiin aikuisten juttuihin hän ei ehkä osaa pysähtyä. Tai sitten hän ryhtyy johonkin toimintaan hetkeksi, mutta pian homma ikään kuin hajoaa käsiin. Tulee kaikenlaista muuta mieleen tai tulee jokin muu ärsyke, joka vie huomion. Aina sattuu ja tapahtuu eikä lapsi tai nuori ennätä kunnolla oppimaan uusia asioita, kun se oppiminen jää aina vähän kesken.

Mutta kuten sanottu, nyt pää kylmänä näiden diagnoosien kanssa! Ne eivät ole elämää suurempia totuuksia ja hiusten halkominen eri diagnoosien välillä on turhaa. Tässä on kaksi pääasiaa: 1) Kun lapsella on jokin diagnoosi, joka viittaa siihen, että kehityksen tiellä on ylimääräisiä haasteita, lapsi voi tarvittaessa saada Kelan tukea kuntoutukseen ja tukitoimiin. Ilman diagnoosia tämä ei onnistu. Tämä on virallisen diagnoosin suurin ja tärkein merkitys ja tehtävä. 2) Pitää mennä diagnoosin taakse ja tuntea lapsen vahvuudet (joita teidän lapsellanne tuntuu olevan runsaasti), koska niiden voimalla kehitys kulkee eteenpäin. Täytyy myös tuntea kehityksen vaikeudet (esim. keskittymisen vaikeudet), koska niihin lapsi voi tarvita erityistä tukea sekä esikoulussa että varsinkin koulussa. Lasta autetaan ainoastaan hänen erityiset tarpeensa tuntemalla.

Kuntoutuksella ja erityisopetuksella voidaan saada hyvin paljon aikaiseksi. Tarkkaavuuden häiriöitä osataan nykyisin jo lieventää erityisopetuksen ja neuropsykologisen kuntoutuksen keinoilla. Jos diagnoosi auttaa saamaan kuntouttavia toimenpiteitä käyntiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, se on tehtävänsä tehnyt. Mutta älkää ihmeessä päästäkö diagnoosia peittämään lasta alleen - ihan sama oma lapsi hän on edelleen!

Psykologi Heikki Seppälä
Kehitysvammaliitto