F83, mistä apua???
Hei!
Tyttäreni syntyi 2005. Synnytyksessä ilmeni, että hänellä oli napanuori kaulan ympärillä ja iho oli jo sininen, mutta tästä selvittiin. Vauva-aikana kuitenkin jo vaistosin, ettei kaikki ole kunnossa. Suvussamme on sukurasitteena dysfasiaa. Lisäksi esiintyy autismia. Siksi epäilin, että suvun rasitteet ovat saattaneet periytyä tyttäreeni, mutta onhan ongelmia voinut syntyä myös synnytyksen yhteydessä. Tyttäreni tullessa vanhemmaksi epäilyt vahvistuivat itselläni sekä päiväkodissa. Kun pääsimme TAYS:iin, annettiin sieltä tulokseksi F83, kielellisen kehityksen ja puheen ymmärtämisen vaikeus (kuulemma lievä sellainen). TAYS:ssa tehtiin suppea kehitysarvio papereiden mukaan.
Kerroin pelkoni jo tuolloin kaikille asiantuntijoille, että koska oireet eivät ole niin pahoja kuin koulussa on monella muulla lapsella, niin minun lapseni putoaa välimaastoon, jossa ei apua saa. Ja nyt on käynyt juurikin niin. Hän on nyt 2. luokalla ja ongelmia on ollut ohjeiden kuuntelussa ja toimimisessa. Varsinkin ongelmia on tullut kaveripiirissä, koska hän ei osaa kuunnella muiden sanomisia. Hän helposti haluaa määrätä toiminnot (koska se on hänelle helpompaa kuin kuunnella muiden ehdotuksia, joita hän ei välttämättä ymmärrä). Lapseni on välillä aivan hukassa. Kun asioita pitäisi purkaa, hän ei osaa sitä, vaan nyrkillä hakkaa otsaansa kun ajatukset ovat aivan solmussa.
Olen itse aivan murheen murtamana, koska tiedän, että kaupungilta ei saa minkäänlaista apua "lieviin" ongelmiin. Mistä voin hakea hänelle apua, että hän oppisi kehittämään puheen tuottamista, saisi ajatuksiaan selkiytymään ja osaisi tuottaa puhetta suomalaisittain -> nyt puhuu kuin olisi ulkomailta Suomeen muuttanut. Olen itse toistanut hänen sanomiaan, mutta sanonut ne äidinkielellisesti oikein. Olen yrittänyt ohjeistaa kuuntelemisessa ja miten kavereiden kanssa toimitaan. Mutta hän elää siinä "omassa maailmassaan". Mistä siis apua?
Oli lapsenne diagnoosi mikä hyvänsä, on tärkeää saada hänelle apua kuvaamiinne ongelmiin. Selkeästi avun tarvetta teillä on. Olisi hyvä saada tukea ennen kuin ongelma kasvaa entisestään.
Asiaa kannattaa lähteä purkamaan tilanteen uudelleenarvioinnilla: voisiko koulusta opettaja ja/tai erityisopettaja antaa lausuntoa lapsen ongelmista koulussa ja koulukavereiden kesken? Lisäksi tarvitsette lähetteen neurologiseen tai neuropsykologiseen kokonaisarvioon alueenne hoitovastuussa olevaan yksikköön (lastenneurologinen hoitoyksikkö tai vastaava). Siellä arvioinnissa määritellään lapsenne taidot ja haasteet sekä arvioidaan, millä mahdollisella kuntoutuksella ja tukitoimilla lastanne voitaisiin auttaa. Lisäksi siellä tehdään kuntoutussuunnitelma pitemmälle ajalle. Arvioinnin yhteydessä on hyvä pitää myös oppilashuoltopalaveri koulussa, jossa käydään läpi koulun mahdollisuudet ja ajatukset tuen antamisen suhteen. Tavoitteena on lapsen kokonaisvaltainen tukeminen. Jos tuntuu, että arvioinnin aloittamiseen menee liian pitkä aika, voitte pyytää oppilashuoltopalaverin jo aiemminkin, sillä kouluilla on paljonkin resursseja osoittaa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tukemiseen.
Kuntoutusmuoto määräytyy alueenne tarjonnan ja lapsen tarpeen mukaan, mutta näkisin toimivaksi vuorovaikutusta tukevan kuntoutuksen. Lisäksi puheterapia voi olla tarpeen. Näin lasta näkemättä en kuitenkaan pysty antamaan tarkempaa määrittelyä.
Toivon, että löydätte lapsellenne tukea ja rinnallenne asiantuntijoita viemään lasta kohti onnistuneita kokemuksia niin koulussa, kotona kuin kaveripiirissäkin.
Ystävällisin terveisin
Annakaisa Ojanen
puheterapeutti
Tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus Tikoteekki
Kehitysvammaliitto ry