Gastroskopiatutkimus nukutuksessa?
Onko kehitysvammaisen mahdollista saada gastroskopiatutkimus nukutuksessa? Äidillä on diagnoosi lievästä älyllisestä kehitysvammasta. Hänelle on määrätty vatsavaivojen vuoksi gastroskopiatutkimus. Se tehdään keskussairaalassa.
Tutkimus on normaalillekin ihmiselle erittäin rankka. Gastroskopiassa pitää niellä letku vatsan tutkimista varten. Kaverilleni, joka on normaali-ihminen eikä kehitysvammainen, tehtiin tämä tutkimus. Hän kertoi, että letkun nieleminen oli erittäin hankalaa ja toivoi, että toista kertaa ei tarvitsisi sitä tehdä koskaan. Pahoin pelkään, että äidin tutkimus ei onnistu ilman nukutusta.
Yleistä ensin: Gastroskopia eli mahalaukun tähystys tuo tietoa ruokatorven ja mahan, jopa pohjukaissuolenkin rakenteesta ja limakalvon tilasta - se paljastaa seinämien kunnon, mahdolliset vuotokohdat, keliakian, tulehdukset, haavaumat ja kasvaimet.
Samalla kertaa saadaan kudos- ja bakteerinäytteitä. Mahalaukun rtg-tutkimuksia ei juuri enää tehdä, kun tähystyksessä saadaan enemmän ja parempaa tietoa kerralla. On hyvin tärkeää, että maha on ihan tyhjä, joten ruoka- ja juomaohjetta on noudatettava säntillisesti (yleensä 6 tuntia syömättä ja 2 juomattakin, välttämättömät lääkkeenotot kysyttävä erikseen).
Toimenpiteessä potilas pötköttää vasemmalla kyljellä. Rauhoittavaa esilääkitystä kuten diatsepaamia tai midatsolaamia käytetään tarvittaessa. Nielu voidaan puuduttaa suihkeella yökötyksen estämiseksi. Tähystin on ohuempi ja taipuisampi kuin takavuosina, ja sen viemistä mahaan auttaa, jos tutkittava aktiivisesti nielaisee muutaman kerran. Mahaan puhalletaan ilmaa, että näkyvyys paranee ja limakalvo saadaan joka kohdaltaan tarkastetuksi.
Toimenpide kestää 5 (- 15) minuuttia, sen jälkeen saa syödä ja juoda vapaasti. Jälkeenpäin voi olla vatsanväänteitä, jos ilmaa on suolistossa tavallista enemmän, ja kurkku voi tuntua karhealta muutaman tunnin.
Lapsille mahantähystys tehdään yleensä nukutuksessa, mutta monissa sairaaloissa on siirrytty kevyempiin anestesiamenetelmiin, jolloin ei tarvitse intuboida (asettaa putkea hengitysteihin) ja toipuminen on nopeampaa kuin yleisanestesiasta.
Kysymykseen: Useimmat ihmiset eivät ole pitäneet gastroskopiaa kovin kummoisena, etukäteen luulivat pahemmaksi ja monia oli peloteltu.
Kun potilaana on kehitysvammainen henkilö, on polilla toimenpiteen valmisteluun hyvä varata hiukan keskimääräistä enemmän aikaa, niin että luottamus ehtii syntyä. Jos potilaasta tuntuu, että hänen kimppuunsa käydään väkisin, hän pelkää ja tappelee vastaan.
Saattaja voi olla avuksi selventämässä asiaa potilaalle, jos henkilökunnan kieli on liian monimutkaista, ja mahdollisesti tulkitsemassa potilaan mielialaa ja reaktiotapaa henkilökunnalle.
Lievästi kehitysvammaiset selviävät gastroskopiasta yleensä ihan siinä kuin muutkin aikuiset. Harvoin yhteistyö ei ollenkaan pelaa ja tarvitaan nukutusta. Sehän ei ole koskaan täysin riskitön, mutta toki käytettävissä, jos lääkityksen avulla ei homma hoitunut.
Ystävällisesti
Marja-Leena Hassinen
Lastentautien erikoislääkäri, kehitysvammalääkäri