Henkilökohtainen apu vai kuljetuspalvelu?

Hei,

Kysymyksestä saa sen käsityksen, että henkilö ei vammansa vuoksi kykene ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia käyttämään julkisia joukkoliikennevälineitä, jolloin hänellä on subjektiivinen oikeus saada tarvitsemiaan vammaispalvelulain ja -asetuksen mukaisia kuljetuspalveluja.

Jos kuljetuspalvelulle todella on tarve vain tietyn tiedossa olevan hyvin rajatun ajan, eikä henkilö tämän jälkeen jostain syystä enää tarvitse kuljetuspalveluja nyt kyseessä olevaan tai mihinkään muuhunkaan tarpeeseen, kuljetuspalvelun voi nähdäkseni myöntää vain kuukaudeksi tai kahdeksi, vaikka lähtökohtana näiden palvelujen osalta on yleensä toistaiseksi voimassa oleva päätös tai perustellusta syystä määräaikainen, kuitenkin normaalisti hiukan pidempi kuten vuoden pituinen päätös.

Henkilö voi yllä sanotusta huolimatta silti valita itse hakea henkilökohtaista apua ja sitten myös haluta liikkua esimerkiksi kyseessä olevaa matkaa joukkoliikennevälineillä hänelle avun myöntämisedellytysten täyttyessä myönnetyn avustajan avustamana. Jos näin tapahtuisi, kyseessä tulisi kuitenkin olla henkilön oma valinta ja hänellä tulisi olla tieto ja ymmärrys siitä, että osa myönnetyistä avustajatunneista kuluisi tällöin sellaiseen toimintaan, johon hän voisi halutessaan saada kuljetuspalveluita. Toki henkilön halutessa liikkumisensa tueksi mieluummin henkilökohtaisen avustajan kuin kuljetuspalveluita avustajatunteja on perusteltua jo alun perin myöntää niin runsaasti, että ne riittävät kattamaan niin tämän liikkumisessa avustamisen kuin henkilön muut avustamisen tarpeet.

Ystävällisin terveisin,

Tanja Salisma
lakimies
Kehitysvammaisten Tukiliitto