Henkilökohtainen avustaja (omaishoitaja)

Se "muu" tarkoittaisi kaiketikin henkilökohtaista avustajaa. Viime vuonna uudistettu vammaispalvelulaki toteaa tästä aiheesta, että "henkilökohtaisena avustajana ei voi toimia vaikeavammaisen henkilön omainen tai muu läheinen henkilö, ellei sitä erityisen painavasta syystä ole pidettävä vaikeavammaisen henkilön edun mukaisena". Ensinnäkin henkilökohtainen apu on tarkoitettu tukemaan vammaisen henkilön omaehtoista toimintaa ja omia valintoja. Henkilön itse pitää pystyä määrittelemään, mitä hän haluaa tehdä ja mihin hän tarvitsee avustajaa. Monet kehitysvammaiset pystyvät tähän, kun heidän kommunikaatiotaan ja valintojen tekemistään tuetaan. Mutta eivät kaikki. Jotkut ovat niin vaikeavammaisia, että heidän kohdallaan on kyse enemmän hoidosta ja huolenpidosta, ja silloin henkilökohtainen apu ei enää tule lain tarkoittamassa hengessä kyseeseen. Jotkut kehitysvammaiset siis jäävät vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun ulkopuolelle.

Kehitysvammalain perusteella voidaan mahdollisuus henkilökohtaiseen apuun toki myöntää näillekin ihmisille, jos siihen muuten on perusteet. Tämä on hyvä muistaa.

Mutta raja omaishoidon ja henkilökohtaisen avun välillä on joka tapauksessa haluttu pitää selkeänä. Vain erityisen painavasta syystä omainen voi toimia henkilökohtaisena avustajana. Erityisen painava syy on se, kun vakituinen avustaja sairastuu tai avun tarve on muutoin äkillinen. Se, että soveliasta ulkopuolista avustajaa ei kertakaikkiaan löydy, voi myös olla painava syy. Joissakin yksittäisissä tapauksissa, kun vammaisen henkilön terveydenhoidon, motoriikan tai kommunikaation hallinta vaatii erityistä tuntemusta, omaisen toimiminen henkilökohtaisena avustajana voi olla perusteltu vaihtoehto.

On tärkeätä muistaa, että henkilökohtainen apu ei tarkoita yleishoitajaa kaikkiin mahdollisiin elämäntilanteisiin. Henkilökohtaista apua myönnetään tietyistä, määritellyistä toiminnoista suoriutumisen avuksi, ja näistä pitää ensin tehdä selvitys ja ne pitää kirjata palvelusuunnitelmaan. Jos kyse on yleensä hoivan ja huolenpidon tarpeista, silloin omaishoitajuus on ainoavaihtoehto.

Lapsen iälläkin on jokin merkitys näitä asioita punnittaessa, vaikka
vammaispalvelulaki ei ikärajoja tunnekaan.

Terveisin
PsL Heikki Seppälä
Tutkimus- ja kehittämiskeskuksen johtaja
Kehitysvammaliitto