Hidas motorinen kehitys
Tyttäremme, 1 v. 7 kk, on ollut monissa tutkimuksissa hitaan motorisen kehityksensä vuoksi. Hän oppi ryömimään 1 v, nousi istumaan 1 v. 3 kk ja oppi samoihin aikoihin myös konttaamaan. 1 v. 6 kk iässä hän nousi seisomaan tukea vasten. Seisominen on hyvin hataraa ja hän huojuu ja kaatuu melkein heti. Talutettaessa molemmista käsistä kävelee. Vauvana esim. hymy, katseen kiinnittäminen, nauru ja vierastaminen tulivat ajallaan. Tyttö syntyi suunnitellusti sektiolla ja alkuun oli jkv. vaikeuksia oppi imemään. Alkuhankaluuksien jälkeen syöminen ja juominen (lukuun ottamatta nokkamukista juomista, joka hänelle hankalaa)ovat sujuneet hyvin. Nyt kun tytöllä on ikää kuitenkin jo yli 1,5 v. olemme kiinnittäneet huomiota siihen, että hän ei ymmärrä esim. puhetta juuri ollenkaan. Yksinkertaiset kehotukset kuten esim. tule tai anna hän ymmärtää, mutta ei muuta. Ei myöskään yritä matkia sanoja tai muutakaan toimintaa. Missä iässä yleensä aletaan epäillä kehitysvammaa? Olemme menossa 6 kk kuluttua lasten neur.pkl:lle kontrolliin. Olisiko syytä ottaa yhteyttä jo aiemmin jos lapsella mahd. kehitysvamma? Kaksi vanhempaa lastamme ovat terveitä. Suuret kiitokset vastauksesta jo etukäteen!
Hei,
Kuten varmasti olet kuullut erilaisten ammattilaisten suusta aiemminkin, lasten kehitys on tosiaan hyvin yksilöllistä. Motorinen kehitys ja kielenkehitys saattavat tulla hyvinkin verkkaisesti ilman, että kyseesä on kehitysvammaisuus. Tällöin saatetaan puhua viivästyneestä kehityksestä tai erityisistä oppimisen vaikeuksista. Joskus lapset vaan syttyvät hitaasti uusille taidoille, mutta saavat ikätoverit kiinni kun saavat vaan noudattaa omaa aika-tauluaan. Olette kuitenkin jo tutkimusten kanssa hyvää vauhtia etenemässä ja varmasti, jos jotain selkeää kehitysvammaisuuteen viittaavaa tulee esiin, se käsitellään kanssanne. Usein myös on niin, että diagnoosit ja nimet pulmalle tulevat vasta elämän myötä, kun huomataan, millaisiin tilanteisiin ongelmat kasautuvat. Lastanne tutkineilla ihmisillä saataisi olla paras tuntuma tilanteeseen, ja jos olette jatkuvan huolen vallassa, kannattaa varmasti soittaa ja kysellä siitä, pitäisikö kielen kehityksestä olla huolissaan jo nyt vai onko pikemminkin syytä antaa lapselle nyt rauha kehittyä.
Useat lapset kehittyvät kielellisesti verkkaisesti ja tarvitsevat aikaa. Tärkeä viesti tyttärenne hyvinvoinnin kannalta kuitenkin on se, että kerrot hänen hymyilleen ja olleen kontaktissa kanssanne ihan tavalliseen tapaan. Vaikka hänellä myöhemmin todettaisiin jollain kehityksen alueella selkeää viivettä, hänen psyykkinen kehityksensä ja vastavuoroinen suhteensa teihin vanhempiin on hyvä kehityksen pohja. Turvallinen suhde vanhempiin auttaa siinä, että hän saa käyttöönsä koko kehityksensä kapasiteetin. Kannattaa siis erilaisten kehityshuolien lomassa kysyä itseltään seuraavia kysymyksiä: Sujuuko arkinen yhteispeli lapsen kanssa ihan normaalisti? Seuraako hän tekemisiänne ja on osa perheen arkea (vaikkei vielä matki) vai jääkö hän jollain tavalla ulkopuolelle? Tunteeko hän iloa teidän kanssa touhuamisesta ja onko teillä yhteisiä innostuksen kohteita? Kuunteleeko hän jo lyhyitä loruja tai käsi-laulu leikkejä? Yhdessä olemisen ja vuorovaikutuksen tekijät ovat hyvin tärkeitä myöhemmän kehityksen kannalta ja luovat pohjaa sille yksilölliselle kehitykselle ja aikataululle, jota pieni tyttärenne noudattaa.
Terveisin,
Anna-Elina Leskelä-Ranta
psykologi
Kehitysvammaliitto