Ininä (Down-lapsella)
Meidän 4,5-vuotias Down-poikamme "inisee" aina, kun hän keskittyy johonkin, tylsistyy tai on väsynyt. Esimerkiksi hiekkalaatikolla kakkuja tehdessään, kirjaa katsoessaan, askarrellessaan jne.
Ininä on matalaäänistä, monotonista i-kirjaimen toistoa. Poika on silloin ikään kuin omissa maailmoissaan, transsissa. Kasvot saattavat tulla punaisiksi. Hän lopettaa ininän hetkellisesti, kun kiellän, mutta jatkaa hetken kuluttua. Kävimme EEG-tutkimuksessa lievän epilepsiakohtauksen mahdollisuuden poissulkemisen takia, ja siellä todettiin kaiken olevan OK. Ininä kiinnittää kaikkialla paljon huomiota ja on todella häiritsevää!
Hyvä kysyjä,
Down-lapsi sysää äitinsä ja isänsä aivan omanlaiseensa vanhemmuuteen, joka voi olla kaukana tavanomaisesta. Tämä kysymys on siitä hyvä esimerkki. Mitään yhtä ja ainoata syytä tuollaiseen käyttäytymiseen ei varmaankaan ole. Sitä kutsutaan stereotyyppiseksi käyttäytymiseksi, millä tarkoitetaan näennäisesti merkityksetöntä saman asian mekaanista toistamista. Se voi olla itsensä keinuttamista tai käden viputtamista tai esineiden mekaanista järjestelyä tai sitten tällaista ääntelyä. Useimmiten kyse on jostakin sellaisesta, millä lapsi rauhoittaa itseään ja vetäytyy pois ärsykkeitä vilisevästä maailmasta, joka voi tuntua välillä rasittavalta. Onkohan poika kovin herkkä ympäristön äänille? Oma ääntely peittäisi ympäriltä tulevat äänet ja antaisi mahdollisuuden keskittyä omaan olemiseen.
Arvailuahan tällainen aina on. On ininän taustalla oleva mekanismi mikä tahansa, pelkkä kieltäminen ei riitä sen vähentämiseen. Pitäisi keksiä jokin korvaava konsti, joka tuntuu vähemmän häiritsevältä mutta tuottaa pojalle samanlaista hyötyä kuin ininäkin. Tällaisen konstin löytyminen vaatii paljon havainnointia ja kokeilua, mistä kannattaisi jutella esimerkiksi paikallisen kehitysvammaneuvolatiimin kanssa. Jos ininä esimerkiksi palvelee suojautumista ympäristön ääniltä, kunnon kuulosuojaimet ajaisivat ehkä saman asian. En toki usko, että ratkaisu olisi näin helppo, mutta esimerkki antaa vihjettä siitä, minkä tyyppistä ratkaisua ollaan etsimässä.
Seuraavalla kehitysvammaneuvolakäynnillä kannattaa joka tapauksessa jutella asiasta.
PsL Heikki Seppälä
Tutkimus- ja kehittämiskeskuksen johtaja
Kehitysvammaliitto