Kehitysvammaisen henkilön hoitotaho

Hei,

Pyysimme Kehitysvammaisten tukiliiton lakineuvonnasta apua kysymykseenne vastaamisessa.

Tässä Tukiliiton lakimies Saara Kokon vastaus:

"

Terveydenhuoltolain mukaiset palvelut tulee järjestää kaikille kunnan tai kuntayhtymän alueen asukkaille. Kehitysvammaisilla henkilöillä on oikeus, ja heidän lähtökohtaisesti tulisikin, käyttää ensisijaisesti yleisiä terveydenhuollon ja sairaanhoidon palveluita normaalisuusperiaatteen mukaisesti. Kehitysvammalaki on lainsäädännöllisesti toissijainen, joten vaikka erityishuollon tarpeessa oleville henkilöille voidaan kehitysvammalain nojalla järjestää erityishuoltona terveydenhuoltoa ja yksilöllistä hoitoa sekä muuta huolenpitoa, nämä on ensisijaisesti järjestettävä yleisten palveluiden piirissä.

Periaatteessa vain silloin, kun yleiset palvelut eivät ole riittäviä tai sopivia, palvelut tulee saada erityishuoltona. Jos erityishuoltopiirin kuntayhtymästä löytyy esimerkiksi kehitysvammapoliklinikalta nimenomaan vammaan liittyvää erityisosaamista, jota yleisten palveluiden piirissä ei ole, vammaan liittyvä hoito on perusteltua antaa tässä yksikössä. Silloin, kun kehitysvammaisen henkilön vaiva on sen tyyppinen, että sitä voidaan osaamisen ja muiden seikkojen puolesta hoitaa yhtä hyvin yleisessä terveydenhuollossa, ovat nämä yleiset palvelut kuitenkin siis lain mukaan ensisijaisia.

Asiassa on syytä ottaa huomioon se, että henkilön kuntoutussuunnitelman tulee Kelan tai kunnan järjestämän kuntoutuksen saamiseksi olla tehty julkisessa terveydenhuollossa (terveydenhuoltolaki 29 § ja Kelan kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annettu laki 9 §). Jos henkilö siis tarvitsee kuntoutusta, hänen tulee ainakin näiltä osin olla julkisen terveydenhuollon asiakas.

Kuntoutussuunnitelman pitäisi periaatteessa olla saatavissa terveyskeskuksesta, mutta käytännössä on usein etua siitä, että kuntoutussuunnitelman laatii kehitysvammaisen henkilön hoidosta muutenkin vastaava lääkäri, jolla on asiantuntemusta kehitysvammaisuudesta sekä siitä aiheutuvista tuen ja kuntoutuksen tarpeista. Tavallisen terveyskeskuslääkärinkin tulisi tarvittaessa voida konsultoida kehitysvammapuolen osaamista, ja tämä olisi myös sosiaali- ja terveydenhuollon normaalisuusperiaatteen mukaista. Konsultointipolkujen toimivuudessa voi kuitenkin olla haasteita.

Yksityisten terveydenhuoltopalveluiden käyttämisen osalta on otettava huomioon se, että yksityinen vaihtoehto on usein selkeästi kalliimpi kuin julkinen. Kun edunvalvojan tehtävänä on valvoa päämiehensä etua, yksityisten palveluiden käyttämistä julkisten yleisten terveyspalveluiden ja mahdollisesti myös erityishuoltolain tarkoittaman terveydenhuollon sijasta ei ainakaan lähtökohtaisesti olisi päämiehen edun mukainen ratkaisu ainakaan tämän taloudellisten asioiden näkökulmasta.

"

Ystävällisin terveisin,
Verneri.net toimitus