Kehitysvammaisen yhteydenpito sukulaisten kanssa
Miten yleistä on, että kehitysvammaisen yhteydenpitoa sukulaisiin rajoitetaan? Miten tähän pitäisi suhtautua?
Sukulainen on lievästi kehitysvammainen ja asuu asuntolassa. Hoitajan mukaan sukulaisten tapaaminen aiheuttaa levottomuutta ja hankaluuksia asuntolassa. Sukulainen on ylimielinen tapaamisten jälkeen.
Nyt soitin asuntolaan, ja hoitaja kertoi, että myös puhelujen jälkeen on nykyään levottomuutta. Lähimmän omaisen puheluja ja tapaamisia ei ole rajoitettu, vielä ainakaan, mutta muiden sukulaisten puhelut tuntuvat hoitajan mielestä olevan ikäviä. Hoitaja sanoo, ettei hän ilkeyttään puheluita rajoittaisi, mutta kun niiden jälkeen kehitysvammainen on niin kovin levoton.
Mitä tässä voisi tehdä? Itsestä tuntuu todella ikävältä, että sukulaiset eivät enää saisi soitellakaan. Eihän se mukavaa ole, jos hankaluuksia asuntolassakaan syntyy, mutta ei ole mielestäni oikein tämäkään, että sukulaiset eivät voisi mitään yhteyttä pitää edes puhelinsoittojen merkeissä.
Yhteydenpidon rajoittaminen kuuluu niihin ihmisoikeuksia rajoittaviin toimenpiteisiin, joita kutsutaan myös pakkotoimenpiteiksi. Yksittäinen työntekijä ei saa koskaan tehdä sellaista päätöstä yksin, vaan kaikkiin rajoituksiin tarvitaan yhteisesti sovittu ja kirjattu koko työryhmän päätös, joka annetaan asianomaisille tiedoksi.
Pelkästään se, että yhteydenpito johonkin ihmiseen herättää kehitysvammaisessa ihmisessä tunteita ja tämä sitten ilmenee levottomuutena, ei vielä riitä perusteluksi tapaamisten kieltämiselle. Siinä kieltämisessä mennään liian lähelle sellaista mielivaltaista vallankäyttöä, josta koko ajan pyritään kehitysvammaisten palveluissa eroon.
Ongelmat eivät yleensä hoidu kieltämällä. Mikä tässä sukulaisten keskinäisessä yhteydenpidossa on niin tunteita herättävää? Hyvänen aika, tämähän on tavattoman tärkeä asia, joka pitää tutkia ja selvittää! Mitä ne "levottomuus" ja "hankaluudet" ovat ja mistä ne kertovat? Mitä niiden syylle voisi tehdä muuta kuin kieltää ja rajoittaa? Löytyisikö kenties jokin kolmas tie, joka olisi hyvä kaikille? Jos ongelma on olemassa, se täytyy selvittää ja sitten sille pitää tehdä jotakin.
Terveisin
PsL Heikki Seppälä
Tutkimus- ja kehittämiskeskuksen johtaja
Kehitysvammaliitto