Kehitysvammaisuuden määritelmä
Hei! Täydennän kehitysvammaistenohjaajan tutkintoani sosionomin tutkinnoksi ja teen päättötyötä kommunikaatiotaitojen tukemisesta kehitysvammaisten henkilöiden päivätoiminnassa. Minulla on kuitenkin perustavaa laatua oleva ongelma: en ole varma nykypäivän termistöstä. Jossain vaiheessahan kv-suus määriteltiin tuen tarpeen mukaan - esim. "kaikenkattavaa tukea tarvitseva henkilö". Nyt kuitenkin olen huomannut, että esim. uusimmassa Kasken ym. Kehitysvammaisuus-kirjassa käytetään edelleen "vanhaa" määritelmää. Päättötyöni ohjaajat eivät myöskään ole koskaan kuulleet tuen tarpeen mukaan tehdyistä määrityksistä. Mikä termi siis on oikea??
Hei!
Kysyin asiaa Kehitysvammaliiton koulutuspäällikkö Marjaana Suosalmelta.
Hänen mukaansa kehitysvammaisuus on länsimaissa viime vuosikymmeninä määritelty toiminnallisten kriteerien mukaan. Aikaisemmin määrittely oli pääasiassa lääketieteellistä ja perustui diagnoosiin. Määrittelyn tarkoitus vaikuttaa siihen, millaista määritelmää tarvitaan.
Suomessa on 1990-luvulta lähtien käytetty laajalti amerikkalaista AAMR:n kehitysvammaisuuden määrittelyä, joka on uusittu vuonna 2002:
Kehitysvammaisuus on vammaisuutta. Sitä luonnehtivat huomattavat rajoitukset sekä älyllisissä toiminnoissa että adaptiivisessa käyttäytymisessä ilmeten käsitteellisissä, sosiaalisissa ja käytännöllisissä adaptiivisissa taidoissa. Tämä vammaisuus on saanut alkunsa ennen kuin henkilö on täyttänyt 18 vuotta.
(Määritelmä on teoksesta Luckasson, Ruth et al. Mental retardation: definition, classification, and systems of supports. 2002. Käännös: Leena Matikka):
Jotkut ovat sitä mieltä, että vammaisia ei ole tarvetta ryhmitellä, vaan ainoastaan yksilöllinen toimintakyvyn ja siinä esiintyvien vajeiden arviointi sekä yksilön tarvitseman tuen määrä ja laatu ovat tarpeen. Uusi määritelmä lähtee kuitenkin siitä, että kehitysvammaisten ryhmäkin on syytä määritellä, mutta nyt uudella tavalla niin, että henkilön ympäristö, kulttuuri ja kieli otetaan huomioon. Vuorovaikutus ympäristön kanssa on eräs oleellisimpia tekijöitä uusissa arviointikäytännöissä.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Ikävalko