Kehitysvammastako kyse?
Hei! Olen vähän huolissani seurannut 2,5 -vuotiaan poikamme leikkimistä. Leikki on mielestäni osaksi aika monotonista, poika saattaa esimerkiksi pitkiä aikoja aukoa ja sulkea liukuovia tai laitella kyniä erilaisiin järjestyksiin. Hän on kyllä näistä toiminnoista helposti irrotettavissa,´kun jotain muuta kiinnostavaa ilmenee. Päiväkodista myös sanottiin, että vaikka poika pärjää hyvin, syö ja nukkuu hyvin, on iloinen ja osallistuu laululeikkeihin ym. mielellään, hän ei esimerkiksi suostu rakentelemaan palikoilla, vaan mieluummin vaikka työntelee kärryä ympäri huonetta. Ei myöskään kuulemma juuri leiki muiden lasten kanssa oma-aloitteisesti.
Muuten pojan käytöksessä ei ole mitään kummaa, puhe on lähtenyt vähän myöhään liikkeelle mutta nyt tulee kolmi- ja nelisanaisia lauseita ja sanoja on hirveästi. Poika saattaa vierastaa hiukan, mutta tottuu nopeasti, eikä ole erityisen ujo. Rutiineihin hän ei myöskään ole mitenkään juuttunut eivätkä siirtymävaiheet tuota ongelmia. Uhmaa toki on aika lailla, mutta tekee myös paljon juttuja mitä pyydetään. Mielestäni hän ymmärtää puhetta aika hyvin ja muistaa myös asioita. Lukemisesta hän pitää kovasti ja jaksaa keskittyä tarinaan. Sen sijaan muovailu tai piirtäminen ei yleensä kiinnosta kovin pitkään. Autot ja junat ovat tällä hetkellä suuressa suosiossa. Olen miettinyt, leikkiikö hän mielikuvitusleikkejä, ja onhan niitä, tosin aika alkeellisia. Poika saattaa leikkiä olevansa linkoava pesukone tai helikopteri tai sitten hän on ripustavinaan pyykkiä tai syövinään tai puhuu leikisti puhelimeen tai hoitaa leikkinallea.
Selitin nyt hirveän pitkästi, mutta yritän siis saada välitettyä jonkinlaista kokonaiskuvaa pojastani. Päiväkodista nimittäin arveltiin, että hänen kehityksensä olisi viivästynyttä. Ja minua kiinnostaisi nyt tietää, vaikuttaako tämä siltä? Kun kysyin asiasta päiväkodissa tarkemmin, siitä ei haluttu enää oikein puhua. Otin sitten asian puheeksi neuvolassa ja varasin pojalle ajan. Sitä odotellessa haluaisin kuitenkin tietää, minkä tyyppisestä kehityshäiriöstä tässä voisi olla kyse.
Kiitos!
Hei,
Kuvaat monipuolisesti ja hyvin poikasi tapaa toimia ja leikkiä. Näkemättä ja tuntematta tarkemmin häntä ja perhettänne jää kuitenkin monta asiaa, josta en tiedä riittävästi. Ajatukseni tässä ovat siis aika yleisiä ja suuntaa antavia. On hienoa, että oletkin jo lähtenyt tätä itseäsi huolestuttavaa asiaa pohtimaan yhdessä neuvolan ja päiväkodin kanssa.
Minusta lapsesi leikit ovat 2,5-vuotiaan leikeiksi ihan kehittyneen kuuloisia. Jos hän toimii hyvin kontaktissa aikuisiin (kuuntelee satuja, ottaa aikuisen leikkiin mukaan, on tavoitettavissa katseella ja ottaa hoivaa vastaan hädän tullen) moni perusasia on hyvällä mallilla. Tässä iässä kaikki lapset eivät vielä varsinaisesti kaipaa ikätovereita ja kutsuvat mieluummin turvallista aikuista leikkimään kanssaan. Isossa lapsiryhmässä lapsi saattaa jäädä toistelemaan jotain toimintaa myös siksi, ettei käytettävissä ole "omaa" aikuista, joka tarjoaisi turvan tunnetta. Monotonisuus leikeissä saattaa siis olla lapsellesi pitkästymistä.
Hän saattaa myös toki kehittyä sosiaalisesti ja verbaalisesti verkkaisessa aikataulussa ja silloin hänen tarpeitaan olla tiivisti aikuisen kanssa tulisi huomioida niin kotona kuin päiväkodissakin. Aikuisen kanssa toteutetut molempia ilahduttavat leikit ovat mitä parhaimpia sosiaalisuuden ja mielikuvituksen kehittymisen "oppitunteja". Joskus me aikuiset myös pidämme lasten järjestelemistä monotonisuutena vaikka lapsen mielikuvituksessa autot ja veturit ovat suuria sankareita ja leikin päähenkilöitä. Itse tiedät varmasti parhaiten, mitä kaikkia merkityksiä lapsesi leikeissä on. Tuleeko hän kertomaan sinulle, mitä kynät ja liukuovet tekevät tai ottaako hän aikuisen mielellään mukaan leikkiin? Tekeekö hän aloitteita, joihin aikuinenkin voisi lähteä mukaan?
Jos lapsesi kehityksessä todetaan jollakin osa-alueella viivettä, on hyvä muistaa, ettei kehitys koskaan mene suoraviivaisesti. Kaikilla meillä on omat vahvuutemme ja heikkoutemme. Tärkeä kehityksen moottori on avoin tunteiden ilmaiseminen. On siis hyvä, jos lapsi tuntee iloa, pystyy jakamaan myös surun ja huolen kokemuksia aikuisten kanssa ja löydätte hyvän yhteyden lapsen ja hänen tärkeiden aikuisten välille. Sekin on oikein hieno juttu, että lapsesi uhmaa, nyt onkin kehityksessä juuri oikea aika opetelle, miten tässä maailmassa tahdotaan asioita!
Hyvää Joulun odottelun aikaa teille!
Anna-Elina Leskelä-Ranta
erikoissuunnittelija, psykologi
Kehitysvammaliitto