Aamujen ahdistus ym.

Meillä on 11-v. down-poika.
Tällä hetkellä ongelmaksi on tulossa se, että erit. aamuisin hän on haluton, väsynyt ja usein pahantuulinen. On oltava kaiken aikaa hiipeillään, että ei "menis sukset ristiin" ja silti melkein joka aamu viimein suutun, joudun pukemaan ja patistamaan häntä, että hän olis valmiina kun taksi tulee. Aamupalan syöminen on sitä, että hän istuu tv:n äärellä ja syö leipää ja passuuttaa koko ajan, "anna leipää, mehua..."

Tänä aamuna suorastaan huusin ja raivosin. Tuntu, että en enää jaksa näitä aamujen ahdistuksia. Ja kun lopulta menetän malttini, silloin "peli on täysin menetetty", poika ihan lukossa, ei puhu mitään, pyörittää vain kiivasti päätä pois kun yrittää puhutella. Puoliväkisin joudun häntä pukemaan ja raahaamaan. Hän on jo niin painava ja voimakas, että jos hän päättää jäädä lattialle makaamaan, en voi mitään.

Tämä tunteiden myrsky! Raivosta, avuttomuudesta, turhautumisesta jne. suruun, häpeään. On näita tilanteita muulloinkin, mutta aamuisin ne korostuu kun pitäis tietyllä kellon lyömällä olla valmiina ja olen yksin pojan kans (isä lähtee aikaisemmin töihin). Hänellä on iltalääkityksenä rauhattomiin öihin Levozin ja Melatonin. Lisäksi Thyroxin, kilpirauhaslääke aamuisin.

Missä on se iloinen, valoisa down-poika, jota mulle lupailtiin ja kuvailtiin jo laitoksella ollessamme? Hän on usein ahdistuneen oloinen, pyörittää jotain nauhaa käsissään, vääntelee sormiaan, makaa mahallaan lattialla ja hinkaa itseään tyydyttäen.

Ja sitten yhtäkkiä hän saattaa kapsahtaa kaulaan ja olla ihan iloinen ja joustava ja tyytyväinen. En keksi mitään johdonmukaista syytä hänen käytökseensä. Koululla ollaan istuttu muutama kerta porukalla, kehityspolin asiantuntijoiden kans ja mietitty mitä pitäis tehdä. Yhtä lääkettä jo kokeiltiin, olikohan Sipram tai jotain sinne päin, mutta emme vain ehkä jaksaneet käyttää tarpeeksi pitkään, että olis todellinen vaikutus alkanut näkymään.

Tuntuu vaikealta, kun ei ymmärrä poikaa eikä osaa auttaa. Elämä pyörii paljon sen mukaan onko poika hyvällä vai huonolla tuulella ja siinä, että yritetään pitää häntä hyvän tuulisena. Kun koko ajan jaksaa keskittyä vain häneen ja on tuntosarvet pystössä vastaamassa hänen "terpeisiin" niin homma sujuukin suht hyvin. Mutta kun ei jaksaisi koko aikaa!

Tulipa tästä varsinainen vuodatus. Tämäkin jo helpotti...