askarruttaa mieltä...asumisesta

Hei Satu!

Minulla on 11v downtyttö ja asumme Helsingissä. En ole ikinä kokenut ongelmana Helsingin suuruutta Tuulikkimme suhteen. Käytännössä Tuulikki hallitsee tällä hetkellä oman kaupunginosamme ja liikkuu täällä suht hyvin. Jos minun olisi vaihdettava paikkakuntaa pohtisin tilannetta ennemminkin palveluiden ja tukien saatavuuden pohjalta. Niissä on huimia kuntakohtaisia eroja. Ja kunnan ainoana kehitysvammaperheenä oleminen ei välttämättä aina ole herkkua...
Toivottavasti saat vastauksia myös pienissä kunnissa asuvilta, minulla ei niistä ole kokemusta.

Hyvää jatkoa toivottaen

Sirpa

kiitos vastauksestasi.Mietinkin juuri tuota seikkaa,miten ,siis oppivat hallitsemaan jonkun asuinalueen ,lähinnä yksin.Meillä on 8 v,ja hahmotus sosiaalisella puolella on aika alakantissa,tänäpäivänä ei vielä osaa toimia juurikaan ns itsenäisesti.Pukee ,melkein.Riisuu.Vessassa tarvii apua,samoin ruokailut ym.Tottakai nyt pitää alkaa kovasti tukemaan.Kiva kuulla että teillä osaa liikkua.En osaa sanoa miten meillä vanhempana sujuu,ei ole down,vaan muuten keva tasolla ja toisaalta normaalilla,eli paha hahmotushäiriö.

Niinpä niin. Kovin erilaisia nämä erityiset lapset ovat liikkumisensa ja taitojensa suhteen... Ja paljon riippuu myös kaupunginosastakin. Ihan keskustassa olisi paljon hankalampaa päästää lastaan liikenteeseen.
Meillä on nyt tänä kesänä ollut hankalampaa Tuulikin suhteen. Murrosikä paukkaa päälle ja tarve itsenäisyyteen. Pari päivää sitten neitimme häipyi pihasta ja huutelemalla sitten muutaman talon päästä Tuulikki löytyi kyläilemästä ihan vieraiden ihmisten luota. Siinä sitten selittelin mitä mukavammille aikuisille, että näin ei voi oikein toimia.
Olemme asuneet tässä samassa asunnossa koko Tuulikin elämän ajan, joten luulen, että sillä on aikalailla merkitystä ympäristön hallinnan suhteen. Mutta täytyy myöntää, että koville se ottaa päästää napanuoraa löysemmälle tuon neidin suhteen. Jokainen askel haraa vastaan ja todella pienin askelin ollaan edetty. Ehkä ennemminkin minun, kuin Tuulikin takia. Varmaankin pari vuotta kyttäsin joka aamu ikkunasta, että Tuulikki varmasti pääsi taksiin aamulla kouluun lähtiessään, ennenkuin aloin luottaa, että näin käy. Ja sitten kyttäsin kadulla kulkemista nurkan takana kerran jos toisenkin, ennenkuin uskoin, että kyllä se menee juuri sinne, minne on sovittu... Nyt luotan Tuulikkiin jo aika hyvin. Tai ainakin yritän luottaa. Nuo paikasta paikkaan siirtymiset sujuvatkin ihan mallikkaasti, tuollaiset oleilemiset ulkona saattavat tuottaa enemmän pohdittavaa ja keskustelun aiheita.

tv Sirpa