Keva-lapsen tunne-elämän häiriöt

Hei!

Onko kovin yleistä, että kehitysvammaisella lapsella on vaikeuksia tunne-elämän kanssa?
Tarkoitan sitä, että 5 vuotias lapsi ei kykene tunnistamaan vaikeita negatiivisia tunteitaan tai mikä ne aiheuttaa, vaan tunteet oireillaan painajaisina ja kauhukohtauksina? Tuntuu, että mitä voimakkaampi tunne, tai tärkeämpi asia, niin sitä vaikeampaa tunteiden käsittely hänelle on.

Toinen asia on se, että lapsi pyrkii miellyttämään kaikkia. Ei toki koko aikaa, mutta häneltä on vaikea saada totuudenmukaista vastausta omasta mielipiteestään, sillä hän pyrkii aina vastaamaan sen mukaan mitä olettaa kysyjän haluavan kuulla.

Tällaista miettii
Kehitysvammaisen lapsen äiti

Hei.

Meillä on down-poika ja hänen kanssaan puheterapeutti on tehnyt paljon hommia nimenommaa tunteiden nimeämisen oppimisen kanssa. Painajaisia hän ei käsittääkseni ole paljoa nähnyt, mutta pienempänä saattoi helposti reagoidan vaikeisiin tielanteisiin yökastelulla.

Tuo mielipiteen onkiminen esille on meillä tuttu ongelma edelleen, vaikka lapseni onkin jo teini-iässä. Tarvitaan aikaa ja piirroksia ja syvällistä keskustelua, jotta pääsisimme mielipiteen äärelle. Ehkä parhaaseen tulokseen pääsemme, kun ensin listaamme mahdollisia vastauksia ja niistä sitten poikani valitsee omasta mielestään oikean. Tämä vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä, joten arjessa tuota ei tule paljoakaan käytettyä, mutta silloin, kun tilanne menee tarpeeksi hankalaksi, on parasta ottaa kynä ja paperi esille ja piirtää tilannetta kuviksi ja liittää siihen kysymykseen liittyviä vastauksia...

tv äiti minäkin

Vastaa viestiin