lomatekemiset kv. lapsen kanssa?

Hei!
Kertomasi kuulostaa hyvin tutulta. Meidän perheessä olemme käyneet lapsemme kanssa joka kesä lähellä olevassa kotieläinpuistossa. Nyt jo isompana lapsi muistaa edelliseltä kesältä paikan ja odottaa sinne menemistä. Eläinten katsominen ja koskettaminen viehättää lasta kovasti eikä siellä ole ollut omaehtoisuutta tai muuta ei-toivottua käyttäytymistä, vaan aina on mennyt kivasti. Tänä kesänä olemme jo kerran siellä käyneet, ja varmaan vielä toisen kerran menemme. Lisäksi meillä on mummolareissut olleet suosittuja "lomakohteita". Suosiolla olemme jättäneet huvipuistot kiertämättä, koska lapsi on niin vilkas, että voisi isossa tungoksessa hävitä. Mieluummin olen ajatellut niin, että ei varsinaisella sillä, missä käymme tai mitä teemme, ole niin suurta väliä kuin sillä, että itsellä ja muilla perheenjäsenillä on hyvä ja rauhallinen mieli yhdessä olemisesta ja tekemisestä.
Hyvää loppukesää ja mukavia yhteisiä hetkiä teille!
T: Katariina

Samat ovat tunnelmat aika-ajoin meilläkin. Tyttäreni (vasta 12v) on välistä niin itsepäinen, etten millään jaksaisi hänen kanssaan kulkea uusissa paikoissa.
Innokas uimari hän on ja siksi paikat, joissa on uintimahdollisuus ovat mieleen. Samoin kirjastot, joten teemme retkiä eri kirjastoihin...
Meillä on saattajakaveri, joka vie mielellään neitiämme huvipuistoon, joten olen siirtänyt homman hänelle. Pääsevät tytöt keskenään liikenteeseen ja tyttärenikin on selvästi paremmin käyttäytyvä hänen kanssaan.
Hyvin sanoit Katariina tuosta yhdessä olemisesta. Mutta meillä sisaret, jotka ovat nyt pahimmassa murrosiässä eivät millään haluaisi lähteä erityisemme kanssa pitemmille reissuille. Eivät he häntä häpeä, mutta reissujen hankaloittaja ja hidaste hän kuitenkin on. Minkäs sille teet... Sisaret ovat koko elämänsa tätä jaksaneet ja nyt selvästikin alkaa (tässäkin asiassa) mitta olla täysi.
Hyvää kesää kaikille. En malta olla samalla mainostamatta nuorten suljettua keskustelua, joka on täällä Vernerissä. Kannattaa tulla mukaan!

tv Sirpa

Hei!
Tutulta kuulostaa... Meillä ehkä parhaat kodin ulkopuoliset kokemukset tulevat uimarannoilta. Olen pannut merkille, että se on myös se toimintaympäristö, missä poikamme kaikkein rohkeimmin ja luontevimmin ottaa kontaktia muihin lapsiin, tuntemattomiinkin. Ehkä se, että uinti on hänen vahva lajinsa auttaa antamaan itseluottamusta. Uimarannalla ei juurikaan tule tilanteita, missä pitäisi puuttua tekemisiin.

Muissa kohteissa yksi asia, mikä pitää meillä ottaa huomioon, on voimakkaat äänet. Viime syksynä jouduimme lähtemään yhdestä sinänsä hyvästä lastenkonsertista kesken pois, kun vahvistimet olivat kovalla. Lähti sieltä kyllä muitakin, taviksiakin.

Yksi, mikä meillä auttaa on se, jos voi ennakoida, ettei mene kovin ruuhkaiseen aikaan. Vuoron odottaminen on aina koettelevaa...

Sirpa kirjoitit tuosta sisarusten osuudesta. Olen aika paljon miettinyt sisarusasiaa tänä kesänä. Minusta sille ei mahda mitään, että nämä sisarukset joutuvat aika lujille enkä yhtään ihmettele, että joskus tulee joustamisen raja vastaan. Lapsilla on selvästi hyviäkin aikoja keskenään. Mutta niinhän se on, ettei kukaan meistä voi sisaruksiaan eikä vanhempiaan valita.

Hyvää alkavaa kouluvuotta kaikille t. Eeva

Moikka!

Yhteisistä kesätekemisistä jatkan minäkin vielä sen verran, että samoin kuin Sirpa teillä meilläkin isommat lapset ovat välistä erittäin kyllästyneitä nuorimmaiseen. Meillä on kesämenot ratkaistu siten, että pidemmät reissut olemme tehneet ilman nuorimmaista. Hän on tyytyväisenä silloin ollut mummoloissa. Juuri sitä tarkoitin tuolla tekemisellä ja rauhallisella mielellä, että jokaisella pitää olla oikeus varsinkin lomalla tehdä omia juttuja ns. rauhassa. Ja noille eläinpuisto- ym. retkille ei enää esimerkiksi 15 -vuotias edes lähde mukaan. Ne reissut ovat sitten vain nuorimmaisemme ja vanhempien yhteisiä hetkiä. Tulisikohan vielä aika ihan vain vanhempien kahdenkeskisille "retkillekin"; sitäkin välillä kaipaa!

Mukavaa elokuuta!
Katariina