millainen on kehitysvammainen lapsi?

9-v. poikani on juuri saamassa kehitysvammadiagnosin. En ole aivan samaa mieltä pojan kehitysvammaisuudesta, kuin testin tekijät. Millaisia ovat muut kehitysvammaiset saman ikäiset? Poika lähti aikoinaan kävelemän alle vuoden vanhana ja alkoi myös lukea huulilta alle vuoden vanhana, mutta aloitti puhumisen vasta 5-vuotiaana. Hain koulunkäyntiin lykkäystä vuodella ja ensimmäisen kouluvuoden hän oli pienluokassa, eikä oppinut siellä mitään. Nyt olen itse opettanut puoli vuotta, ja hän on oppinut tavaamaan, laskemaan monimutkaisia laskutoimituksia taskulaskimella, muttei suostu laskemaan päässälaskua yhtään, ja kirjoittamaan pieniä helppoja lauseita. Nämä kaikki puolessa vuodessa. Muut aineet olemme kahlanneet läpi 1 ja 2 luokan oppimäärän puolessa vuodessa. Urheilu on hänen vahva puolensa. Hän ratsastaa kilpaa, laskettelee ja hyppää hyppyreistä, tekee voltteja ja vaikka mitä temppuja trampoliinilla, ajaa mopolla ja mönkijällä, seinäkiipeilee, skeittailee. Kuivaksi oppimisessa ei ole ollut ongelmaa. Ei myöskään päivittäisissä toiminnoissa. Testejä ei tee yhtään. Siitä juuri on tulossa tämä kehitysvammadiagnosi. Todennäköisesti siitä tulee aika paha. En itse näe hänessä mitään kehitysvammaisuuteen viittaavaa. Tietokonettakin hän käyttää minua paremmin. Millaisia ovat muut kehitysvammaiset olleet tuossa iässä? Mitä haittaa on kehitysvammadiagnosista? Ainakin se on tullut vastaan, että normaalia opetusta ei anneta ja töihin ei sitten taida isona päästä. Poika tulee perimään minulta aikanaan yrityksen ja samalla työn, mutta mielestäni hänellä pitäisi olla mahdollisuus myös valita tuleva työnsä, eikä pakko vastaanottaa juuri sitä minkä perinnöksi saa.

Hei!
Varmasti keh.vammaisia on hyvin paljon erilaisia ja poikamme sai 5-vuotiaana tuon lievä älyllinen keh.vammaisuus. Kokonaiskehitys on tullut viivellä ja oppi kävelemään vasta 1,5 vuotiaana ja puhumaan 4-vuotiaana. Testeissä ei juuri pärjännyt. On käynyt integr. erityisryhmää ja saanut pidennetyn oppivelvollisuuden. Käy nyt ensimmäistä vuotta harj.luokassa ja hänelle on tehty hojks. On todella edistynyt paljon ja kirjoittaa jo pieniä sanoja ja hahmottaa sanoja. Matematiikka sujuu myös hyvin esim. pienet yhteen - ja vähennyslaskut havannoiden. Pelaa myös pelejä tietokoneella. Sosiaalisesti on josku liiankin tuttavallinen esim. moikkailee tuntemattomi kaupassa ym. Muuten on ihan ns. normaalin oloinen ja ei ole mitään ulkoisia erityispiirteitä. Toisaalta meidän onnemme on, että hänellä on diagnoosi, koska on saanut siten toiminta- ja puheterapiaa säännöllisesti ja edistynyt huimasti pari viime vuotta. Saattaa, että hänet integroidaan joskus mukautettuun ryhmään. Mutta katsotaan rauhassa, miten asiat etenee. Tulevaisuudesta on vaikea sanoa, mutta saattaa olla saa kunnon työpaikan joskus ja voi asua itsenäisesti. Ainakin olen luottavainen tulevaisuuteen.

Teidän poika kuulostaa tosi taitavalta. Millaisessa opetusryhmässä on ? Onko tehty hojks? Onko kartoitettu, että tarviiko terapioita? Tuo diagnoosi kuulosti kyllä meillä alkuunsa aika pahalta, mutta nyt osaan ottaa jo sen asian rauhallisesti ja vertaistukea on saatavilla. Toivotan teille tsemppiä testeissä.
Poika siirrettiin ekalla väkisin eha 1 opetukseen ja kun eha 1 ekan keväällä alkoi otin kotiopetukseen, kun keskivaikeasti kehitysvammaisille tarkoitettu koulu tuntui väärältä paikalta. Melkein koko eka luokan oli tavallisessa koulussa pienluokalla. Tavallisessa koulussa ei jostain syystä oppinut mitään. Oli kotona ekan syksyllä viikon kun oli kipeänä, ja silloin opetin tavaamaan. Oppi sen heti eka sairaslomapäivänä, mutta kun lähti koulusta ei kuulemma osannut lukea yhtään. Jostain syystä ei lukenut koulussa tai sitten ei opettaja ymmärtänyt edes pyytää lukemaan. Hojks on niin kuin varmaan kaikilla eha 1 oppilailla. Puheterapiaa on joskus ollut, mutta ei nyt ole mitään eikä kyllä tarvitsekaan. Mitä erilaisia terapioita on olemassa? Tiedän puheterapian, ratsastusterapian ja musiikkiterapian, mutta ratsastajapoika ei varmaan tarvitse ratsastusterapiaa joka on vain jumppaa hevosen selässä. Tekee sitä muutenkin koko ajan, paljon vaativammin vain. En usko että musiikkiterapiakaan on hyödyllistä, sillä poika rämpyttää muutenkin isoveljen sähkökitaraa ja bailaa musiikkivideoiden tahdissa. Osaa mm. breikata, joka tuntuu minusta ihan mahdottomalta taidolta kelle tahansa. Mietimme juuri mieheni kanssa, että mikä pojassa on vikana, emmekä keksineet mitään, ellei kolttosia lueta mukaan. En oikein tiedä mitä järkevää sanoisin testeissä, kun kaikki muut kai sitten näkevät hänessä kehitysvammaisen. Yhden päivän testin perusteella oli laaja-alainen kehitysviive. Opetan poikaa kyllä ihan normaalin opetussuunnitelman mukaisesti, eikä se tuota vaikeuksia. Minusta tuntuu että hän uhmaa testejä. En haluaisi viedä testattavaksi, kun en oikein näe syytä testaukseen, mutta mutta on kuulemma pakko testata.
Oma lapseni on niin selkeästi kehitysvammainen (puhuu epäselvästi, on kömpelö ja oppii hitaammin), että siihen tuskin kannattaa poikaasi vertailla, mutta kuten niisku tuossa aikaisemmin kirjoitti, ovat kehitysvammaiset kaikki yksilöitä ja vamma kullakin omanlaisensa. Siksi on vaikeaa vertailemalla päätellä suoraan asiaa...
Minusta sinun kannattaisi mennä keskustelemaan asiasta diagnoosin tekijän kanssa ja vaatia tarkka selvitys siitä, mikä nimenomaa on se alue, tai ne alueet, jotka vaikuttavat diagnoosiin. Jos olet sitä mieltä, ettei lapsellasi ole kehitysvammaa, voit vallan mainiosti rauhallisesti selittää pojallesi, miksi häntä testataan ja että on tärkeää, että hän tekee testeissä parhaansa... Jos ongelmana on esim. jännittäminen testaustilanteissa, tarvitsee poikasi toisenlaista tukea ja apua.
Jos kuitenkin olet tyytymätön tehtyyn diagnoosiin, mikään ei estä sinua hakeutumasta toisen asiantuntijan pakeille yksityisesti tarkistamaan asiaa.

Toivotan sinulle voimia näiden asioiden parissa. Joskus diagnoosin saaminen on kova paikka, mutta toisaalta se saattaa tuoda niille asioille nimen, joita on jo pitkään ihmetellyt olemassa oleviksi ja epävarmuutta elämään tuoviksi.
Tämän kysymyksen olen itsekin tehnyt,n 2 v sitten kun meille läväytyeettin lievä keva diagnoosi ,ei suoriutunut 5v testeissä,sittemmin oli eha 1 luokka suunnitelmissa,mutta onneksi siirrettiin opetukseen kouluun ,jossa saa henk.koht suunnitelmalla opetuksen.7 v ,nyt osaa lukea suoraan,laskee kuin muut ja kirjoittaa ,tietokoneella tosi taitava,lukee kirjoja ja yleistieto eritt.hyvä.Sosiaalisissa taidoissa puutetta,mutta oppii koko ajan,pelkoja,mutta lievenee .,Ei oikein kavereita.Tällainen on kevari lapsi joka on meillä.Diagnoosi ehkä poistetaan kesällä,mutta toisaalta sitä ei lievästi epävarmoissa tapauksissa kannattaisi antaakkaan pois,,,,tulee omaish.tukea,alinta,toimintaterapiat ja muut.
Kevarit saavat viikonloppuhoitoa 2 vrk per kk,jos löytyy hoitaja,ainakin meillä on kokopäiväistä valvontaa oltava.Minua ei edes lohduttanut että niitä on erilaisia,kevari mikä kevari,tarkoittaa juuri sitä että tulevaisuus epävarmaa pärjääkö yksin elämässä vai ei.Se on se pahin .
Ei kai tässä muu auta kuin katsoa mitä tuleman pitää.Jospas sinun poikasi onkin nero tai asperger,eikä kehitysvammainen.....
Minä kun en missään nimessä haluaisi mitään diagnosia. Olen varmaan outo. En halua omaishoidontukea, viikonloppuhoitoa, terapioita. Emme tarvitse sellaisia, enkä itse pidä lasta mitenkään hankalana. Yleensä meillä on aina vähintään isoveli kotona seurana, mutta ulkona ei tämän ikäistä mitenkään voi valvoa, kun pojalla on jo niin paljon omia juttuja. Ihmetytti, kun joku kerran sanoi, että ei kai poika vain ole mennyt yksin ulos. Asumme maalla ja on itsestään selvää, ettei kukaan yritäkään valvoa ulkona tämänikäistä. Kaveri pyöräili jo viisivuotiaana kilometrikaupalla kotipihan ulkopuolella. Nykyään liikkuu mönkijällä vähintään samanlaisia matkoja. Yleensä kyllä kaveriporukan mukana. Pitääkö kehitysvammaisia tämän ikäisiä sitten valvoa? Sehän olisi mahdotonta. En edes pysy hänen perässään esim. isoissa laskettelukeskuksissa. Lapsestakin jatkuva vahtiminen olisi vamaan hölmöä. Testien perusteella hänestä varmaan tulisi kehitysvammainen, mutta en kyllä nyt itse ollenkaan usko, että hän oikeasti olisi. Pelkään diagnosin vaikeuttavan jatko-opintoja ja hyvän työpaikan saantia. Olen itsekin miettinyt, että hän on jotenkin piilevästi erikoisosaava ja ainakin hän urheilullisesti on loistava. Koulunkäyntiongelma on nyt ainakin ratkaistu, sillä olen palkkaamassa hänelle kotiopettajaa. Tiedän että sosiaalinen puoli vaatii silloin vielä jotain, mutta ajattelin että kilparatsastuksen lisäksi hän voisi liittyä lasketteluseuraan ja motocrosseuraan, ja näiden lajien kilpailutoiminnan kautta saada samanhenkisiä kavereita.
Useinhan sitä sanotaan, että vanhemmat ovat lapsensa parhaita asiantuntijoita.
Ajatteletko, että kotiopetus ei hankaloittaisi jatko-opintoja tai työpaikan saantia? Sitä, jos mitä, saa perustella tulevaisuudessa. Vaikka hoituuhan tuo koulun käynti noinkin.
Älä pelkää diagnoosia. En ole kuullut, että joku saisi turhaan sellaisia, päinvastoin melkeinpä. Miksi pelkäät ja mitä? Kuvailustasi päätellen poikasi ei voi olla ns. älyllisesti kuin hädin tuskin lievästi kehitysvammainen ja enemmänkin ehkä ns. rajatapaus (ns. normaalin ja lievän rajalla). Ja kaikkiin kehitysvammoihin ei liity älyllisiä ongelmia ollenkaan! Poikasihan voisi saada diagnoosin vain esim. johonkin puheen tai tarkkaavaisuuden häiriöön... mihin tahansa pieneen osa-alueeseen, joka ei estä normaalia elämää. Jos ja mitä tahansa sitten ilmeneekin, diagnoosi turvaa vain tuen mahdollisuuden. Sehän olisi vain hyvä asia! Ja meillä kaikillahan on, vaikkei diagnoosia, jotain heikompia osaamisalueita... Jos jotain ongelmia ilmenee, on vain hyvä että saa erityisopetusta normaalin sijaan, Se juuri takaa sen, että saavuttaa samat vaatimukset kuin muutkin. Ja työpaikasta ei kannata murehtia, nykyään keskivaikeastikin kehitysvammaiset voivat työllistyä tukitoimin. Ja niinkuin jo sanoin, poikasi ei todellakaan vaikuta sellaiselta, joka saisi jonkun "pahan" diagnoosin. Kotiopetusta myöskään minä en kannata kovin herkästi. Kouluissa on ja tapahtuu kaikenlaista, mutta ne myös antavat paljon sellaista, mitä kotiopetuksessa tai harrastuksissa ei saa. Ja liian harrastustäyteinenkään elämä ei ole hyvä...
:-)
minä en sosa lukia ja kijota
hausi opialuuma kirjomaa
ole käyny teuva koulu muk 1-6ja eha1 7-9


halusi kää uusi eha1?
olen lievästi kehitysvammainen nainen .Jolle ei oo koskaan kerrottu mitä lievään kehitysvammaisuuteen liittyy.Lääkäri sanoi sen olevan laaja.
ja olen saanut kuulla vasta lääkäriltä aikuisena että olen lievästi kehitysvammainen.Omalta äidiltä en oo koskaan saanut asiasta kuulla hän on hävennyt asiaa niin.
Sen pitäisi olla reipas ja kohtelias eikä sen tarvitse huutaa eikä riehua.
Täältä sanoo 16 vuotias anime ja manga faninen tyttö.Löytäkää minullekin ja muille vammasille lapsille asua täällä suomessa ja muissa maissa.
Eeva!

EHA1 ei voi käydä uudestaan. Hienoa että haluat oppia lukemaan. Lukemaan voi oppia lisää kerhossa. Jos teillä päin ei ole, ehdota sellaista vaikka työkeskuksessa!
[quote=jadessan] olen lievästi kehitysvammainen nainen .Jolle ei oo koskaan kerrottu mitä lievään kehitysvammaisuuteen liittyy.Lääkäri sanoi sen olevan laaja.[/quote]
sain tiedon joka ei vastannut niitä asioita mitä haettiin .
minulle tehtiin aikanaan psykologin testit, että olisin lievästi kehitysvammainen, mutta 2 vuotta sen jälkeen, kun olin täyttänyt 18, niin minulle tehtiin uudet testit, joissa selvisi, että tuo kehitysvammauisuusdiagnoosi ei pidä paikkansa.. =) että se onkin jokin viive vaan.. itselläni nuo ei mitenkään haitanneet.. sillä oon nykyään ihan normaali ihminen, mitään viivettä ei oo enää.. pystyn tekemään normaalia palkallista työtä, opiskelemaan normaalisti, tosin ehkä 1:stä 3:n oppiaineessa on mukautus. tosin tämän hetkisessä koulussa nyt ei ole viime vuoden jälkeen tullut yhtään mukautettua =) ja mikä parasta, pystyn asumaan itsenäisesti, tekemään normaali palkkatyötä ja melkein normaalisti ilman 1 - 3:n mukautettua oppiainetta. eli en luota oikein noihin psykologeihin ja niiden tekemiin testeihin. entinen opettajanikin arvioi, että voin työllistyä tuettuun työhön tai avotyöhön ja opiskelussa oli sitä mieltä, että ajatteli, että kehitysvammaisten pariin. nykyään tekisi mieli soittaa, että olet väärässä, että pystyn tekemään normaalityötä ja melkein normaalisti opiskella,.
Moi! Kehari lapsista ei kokemusta ole aikuisia kehitysvammaisia tunnen jonkinverran koska itselläni on todettu lieväkehitysvamma.Osasin varautua siihen että joku minulla on adhd epäilin itsesäni jonka psykologi kuitenkin pois sulki.Tyytyväinen olen itseeni kun äitilläni oli minua synnyttäessä hapensaannin vaikeuksia ajattelin että pahemminkin olisi mulle voinut käydä.Eipä muutakuin että HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUNAIKAA KAIKILLE!!
Hei!
Meillä on pieni 4,5v poika, jolla ollut pitkään puheentuoton ongelmia. Eikä vieläkään puhu. Muuten poika on hyvin vilkas, iloinen lapsi. Lähettiin neurologian tutkimuksiin ja siellä myös otettiin laajat verikokeet. Tulokset sain kuulla muutaman viikon kuluttua kun lääkäri soitti että teidän pojalla on kromosominen kehityshäiriö. Sulateltavaa siis oli. Jatkossa alkaa kaikki kuntouttavat toiminnat ja joudutaan käymään lisä tutkimuksissa esim. Kardiologin ultraääni ja MRI kuvaus. Meidän poika näin ulkokuorellisesti ei vaikuta kehitysvamma lapselta, mutta rakenteellisesti sisältäpäin sitten on. Huoli on kova mutta uskon lääketieteeseen, tänä päivänä ihan huippua! Poika saa kaikki mahdolliset avut mitkä tarvii...
Luulen Etta joskus ihmiset sotkevat ADHD seen. kehitysvammaisuuteen puhun omasta. Kokemuksestani
Itse olen Lievästi älyllisesti kehitysvammaisia ja olen lapsena vetäytynyt muiden lasten leikeistä ja olen leikkinyt rinnakkais leikkejä.
Voihan sun poikasi as-oireinen, eikä välttämättä kehitysvammainen. Ihan turha sitä diagnoosia on pelätä; leimaa ei lyödä otsaan ja jos pärjää omassa kodissa ja töissä itse, niin tukea ei tarvitse välttämättä. Diagnoosin saaneissakin on kaikennäköistä tallaajaa kuten niissäkin, joilla ei ole diagnoosia.
Olen Jemina minulla on lievä kehitysvamma
"Kuvailustasi päätellen poikasi ei voi olla ns. älyllisesti kuin hädin tuskin lievästi kehitysvammainen ja enemmänkin ehkä ns. rajatapaus (ns. normaalin ja lievän rajalla). Ja kaikkiin kehitysvammoihin ei liity älyllisiä ongelmia ollenkaan!"

Kehitysvammaisuutta on vain yhden tyyppistä ja siihen liittyy aina älyllisiä ongelmia (alle 70:n äo). Muut kuten ADHD, kielellinen kehityshäiriö, Aspergerin oireyhtymä tai Touretten oireyhtymä eivät ole kehitysvammoja, ja näillä henkilöillä voi olla keskinkertainen tai korkeampi älykkyysosamäärä.
minula on lievä kesiki asteinen kehhitysvamma
Itsellä ADHD,aikuisena todettu älyllinen kehitysvamma jota pidän vääränä
h, kehitysviive voi tasaantua jopa teininä, josta on puhunut joku kuntoutuslääkärikin. Ehkä näin on käynyt sinunkin kohdalla. Ei se automaattisesti ole "tuomio". Kyllä niitä virhediagnoosejakin tehdään, vaikka tänä päivänä tiedetään hyvin oppimisvaikeuksista, erilaisista vammoista ja oireyhtymistä.
Minun ystävälläni on keskivaikea kehitysvamma sekä autismi ja käytöshäiriöitä tarkamushäuriö se näkyy niin. Että se puhu tosi vähää ja saa paljon raivokohtauksia pissa housut usein
Minnulaki on keskivaike kehitysvamma itse ollen hyvä käytöksinne ja huomio toiset. Minnula on vaike hahmotaa raha arvoa ja hankala kulke vieraisa paikoisa. Asun kuitekin tuetusti itsenäsesti.
Itsellä on Lievä älyllinen kehitysvamma olen oppinut rahan arvon ymmärrys jutun mutta sosiaalinen kömpelyys eli en ole koskaan osannut toimia ryhmässä ohjatusti ja olen puhunut viisi vuotta yhdestä samasta asiasta joka on Kehitysvamman saaneena kiinnostuksen kohteena esim viisi vuotta putkeen Kehitysvamma jutusta olen puhunut ja lainannut kirjastosta kehitysvamma aiheisia kirjoja ja puhun, että ne on kirjoitettu väärin nykyään.

Hyvä numerosarjojen luetteleminen ulkoa on ollut lapsesta asti
Kehitysvammainen lapsi viittaa lapseen, jolla on kehitysvamma. Kehitysvamma on neurologinen tila, joka vaikuttaa yksilön kykyyn oppia, kehittyä ja selviytyä arkipäivän elämässä. Kehitysvamman vakavuus voi vaihdella suuresti, ja se voi johtua erilaisista geneettisistä, ympäristöllisistä tai neurologisista tekijöistä.

Kehitysvamma voi vaikuttaa lapsen fyysiseen, kognitiiviseen (älylliseen), sosiaaliseen ja emotionaaliseen kehitykseen. Oireet ja haasteet voivat vaihdella suuresti yksilöstä toiseen, ja jotkut kehitysvammaiset lapset tarvitsevat enemmän tukea ja hoitoa kuin toiset. Jotkut kehitysvammaiset lapset voivat tarvita apua päivittäisissä toiminnoissa, kuten pukeutumisessa, syömisessä ja liikkumisessa, kun taas toiset voivat saavuttaa suuremman itsenäisyyden.

On tärkeää huomata, että jokainen kehitysvammainen lapsi on yksilö, ja heillä on omat vahvuutensa, tarpeensa ja mahdollisuutensa. Monet kehitysvammaiset lapset ja nuoret voivat saavuttaa merkittäviä edistysaskeleita ja nauttia täysipainoisesta elämästä, kun heille tarjotaan asianmukaista tukea, hoitoa ja koulutusta. Kehitysvammaiset lapset ja heidän perheensä voivat hyötyä moniammatillisesta tuesta, joka räätälöidään yksilöllisesti heidän tarpeisiinsa.

Vastaa viestiin