Muestelen aekoo ku olin nuor

Päevee!

Mie muestan omasta nuorruuvestani ku
tiesin yhen rikkaan miehen miun kotipaekkakunnalta.
Ja mie olin nuor sälli sillon
ollunna ja minä tykkäsin, voe mahotonta ku mie tykkäsin
siitä rikkaasta miehestä ku hiän ol korree ja rikas ja
mie halusin olla semmonen ku se.
mie mänin sen ovelle koputtammaan ja kysyin
sitä kaveriks korttija pelloomaan miun kanssa.
Mutta ei lähtennä rikas mies vanahan väenön
kanssa korttija pelloomaan, tai enhä mie vanaha ollu sillon
vuan nuor väenö olin sillon. Mutta hiän sano, että on hirmu
kiireinen eikä hiän jouvva miun kanssa pelloomaan.
Mie olin kovasti sen miehen perrään ja se ol minnuu
kolomekymmentä vuotta vanahempi ja piti minnuu
lapsellisena koltiaesena. mie olin 24 ja se ol 54 vuotta.

Sitten mie tulin vihaseks ku se ei pelloo
korttija miun kanssa ja otin puukon ja rupesin
jyskyttämmään sen seinee puukolla ja sanoin että
kumma ku et pelloo miun kanssa korttija. Ja sitten hiän
viskas ikkunasta kylymee vettä miun niskaan ja sen jäläkeen
en oo ennee sen ukon nurkilla lymynnä. Sain semmosen
opetuksen siitä sällistä.

Se ol Enska se ukko jota mie ihhaelin nuorena.
Enska oli hyvä äijä.
Mie vuan olin liikoo Enskan perrään.
Enska ei siitä tykänny.
ja mie halusin olla Enskan kaver.
Mutta Enska uatttelj että ei
hiän halluu olla Väenön kaver
jotta ku Väenö on nii outo
immeinen. Hiän alako karsastee
minnuu. Mutta en mie väetä ettäkö
mie Enskoo sen takija vihhaesin.
Päen vaston. Enska ol mukava sälli.
Vuan hiän ol tok aeka korskee
ja ylypee ja omapäene sälli
ja hiän tek minnuun kovasti
vaekutuksen.
Enska ol oman tiensä kulukija
jo syntymästään asti. Enska
tykkäs pittee semmossii silimälaseja
joissa ol punaset linssit ja hiän
ol aeka hieno tyyppi ylleisesti
ottaen. Mutta Enska ol
Enska, ei maha mittää.

Mie näin Enskoo ussein ku se
pihassaan istu ja puhu itekseen
ja nauro. Se höpötti ihan mitä
sattuu ja mie mänin kysymmään, että
mitteepä Enska höpisööp.
Ja Enska sano siihen vuan, että
hiän puhhuu tärkeistä asijoesta,
joesta ei Väenö ymmärrä mittää
ku on niin nuor vielä. Ja mie sanoin
että mitenkäs mie liian nuor oon
ku oonha mie jo kakskytä nelejä
vuotta täyttännä. Enska sano
siihen, että jotku asijat aukivvaa
immeisen ymmärrykselle vasta
sitten ku immeinen täyttää viiskyt
vuotta. Ja hiän läht sissään
talloonsa ja mie jäin pihalle
ihmettelemmään Enskan juttuja.

Kerra mie sanoin kyläkaupan
myyjälle, että viepi Enskalle
maetoo ja leipee ku Enskalta
kuol ommaenen eikä Enska
ite jaksa sitä leipee ja maetova
käyvvä ostamassa. Ja myyjä
lupas viijjä ja mie olin seuroomassa
tilannetta ku se vei ja Enska ilahtu
ku sai kotiovelleen maetoo ja leipee.
Semmosen laupeuvven työn tein
Enskalle sillon.

Kerran kylällä järjestettiin joku
tillaesuus missä mie näin ku
Enska laulo siellä vanahoja
iskelmiä. Enska ol laulaja
ja hiän laulo vaikka mittee
kommeita lauluja ja mie mänin
sen esityksen jäläkeen juttelemmaan Enskalle
ja mie sanoin että kommeesti lauloet Enska.
Ja Enska vuan sano, että hyvä
ku ees tuommonen räkänokka tykkevvää
niistä lauluista. Ja mie vähän loukkaannuin
ku Enska nii sano.

T: Vanaha Väenö