Murskaantuvat haaveet

Kehitysvammainen poikani haaveilee monista ammateista. Hän kertoo innoissaan haluavanssa isona taksinkuljettajaksi tms. Olen vain myönnellyt tähän saakka mutta alkanut miettimään että jossain vaiheessa kai totuuskin olisi kerrrottava koska edessä on muutoin suuria pettymyksiä. Poika on nyt 10v. Miten olette kertoneet lapselle/nuorelle hänen tulevaisuudestaan ja millaisia reaktioita olette saaneet?

Kv. poikamme haaveili monta vuotta peruskoulun ala-asteella poliisin työstä aikuisena.
En koskaan tyrmännyt kv. lasta kertomalla ettet ikinä sitä työtä voi tehdä. Sittemmin haaveet ovat vaihtuneet, näyttelijä, kokki ym. Kun perheessä on 5 lasta kaikilla on ollut haaveita, eikä kukaan taida olla lapsuushaave ammatissa.
Haaveet ovat tärkeitä ja jos ovat epärealisia se asia kyllä selkenee aikanaan. En koskaan ole kantanut huolta moisesta kehitysvammaisenkaan kohdalla. Kun hän puhui haluavansa ajokortin, kerroin että käyhän nyt ensin koulusi loppuun niin hyvin että selviät teoriakokeesta. Siinä pitää osata lukea, laskea ja ymmärtää asiat oikein.
En toisaalta ole myöskään pimittänyt oikeaa tietoa hänen kehitysvammastaan. Olen kertonut aina ikätason mukaisesti että hänellä on syntymälahjana kehitysvamma joka vaikeuttaa asioiden oppimista ja ymmärtämistä. Silti hän on ihan hyvä ja tärkeä meille. Autetaan asioissa joita hän ei aina ymmärrä.
Nt hän on 22 v. ja haaveet ovat vaihtuneet mutta aina niitä on.
Anna lapsesi haaveilla se piristää elämää, kyllä ne aikanaan realisoituvat.

Vastaa viestiin