Nuoren muutto pois kotoa

18-vuotias down-poikani on muuttamassa ryhmäkotiin..itseasiassa muutto tapahtui jo 1.8..henkisesti se ei ole vielä tapahtunut.

Monenlaisia tunteita myllertää äidin mielessä..lapsen hylkäämisestä ja pettämisestä tietoisuuteen että nuoren tulee kasvaa ja lähteä lapsuudenkodistaan.

Tuntuu vain että koska nuorella ei itsellä ole halua/ymmärrystä miksi täytyy kotoa lähteä,on äidin työnnettävä nuorta väkisin uutta kohta vaikka toisaalta tekisi mieli ottaa syliin ja sanoa ettei tarvitse lähteä mihinkään..kyllä äiti pitää huolen :)

Haluaisin kuulla muiden samassa tilanteessa olevien ja siitä jo selvinneiden mietteitä ja kokemuksia tässä vaikeassa vaiheessa.

Hei!

Meillä neiti on vasta 14v, joten kotoa pois muuttaminen ei ihan vielä ole ajankohtaista, mutta puheen tasolla asiaa käsitellään jo aika-ajoin.

Tuolla kehitysvammaisten nuorten vanhempien suljetulla palstalla on muutama kotoaan jo pois muuttaneen nuoren äiti mukana kirjoittelemassa, joten tuleppa mukaan keskustelemaan. Nyt kesällä on ollut hiljaista, mutta toivotaan, että keskustelu taas piristyy, kun arki alkaa. Ainakin kun hieman huhuilee, saa palstalla yleensä vastauksia itselleen.

Ohjeet palstalle liittymisestä löytyvät klikkaamalla sivun vasemmassa yläreunassa olevaa "Suljetut keskusteluryhmät" -tekstiä.

Terveisiä sinne ja kaikkea hyvää.

Sirpa
Hei kohtalotoveri,meilläkin ollaan valmistautu-
massa muuttoon johon nyt on vielä aikaa,onneksi
saadaan rauhassa miettiä kaikkea mahdollista ja
mahdotonta siihen liittyvää..
osaan kuvitella miltä sinusta tuntuu enkä osaa
oikein sanoin kuvailla omaa tunnettani tiedän
kuitenkin että ei helppoa ole,kuitenkin jossain
vaiheessa elämää se joka tapauksessa on edessä
muutto pois kotoa vaikuttaa niin paljon kaikkiin
läheisiin ja että miten siitä eteenpäin,ja miten
siitä selviää meistä itsekukin,se jää nähtäväksi.

toivon sinulle paljon voimia ja kaikkea hyvää
teille kumpaisellekin!!
Kiitos teille molemmille!Käyn katsomassa tuolla suljetulla puolella..kiitos vinkistä :)
Muuten,tänään ihan ensimmäinen päivä jolloin en ole käynyt poikaani katsomassa..pitää melkein itsensä tuoliin sitoa etten lähe ajeleen ;)
Tsemppiä teille nyt ja tulevaisuudessa!!!!!
Hei, löytyykö täältä kokemuksia lievästi kehitysvammaisen nuoren itsenäisestä elämästä? Tarkoitan tilannetta, jossa nuori aikuinen asuu omassa asunnossa mahdollisesti tuetusti? Millaista tuki konkreettisesti on ja kuinka usein sitä saa? Miten hoitaa raha-asiat, laskut, ostokset? Kuinka sujuu ruuanlaitto? Onko sosiaalista elämää? Kuinka paljon vanhempien tukea tarvitsee? Viihtyykö yksin?
Hei Äiti-71,

meillä on väärin diagnosoitu lievästi kehitysvammainen 19-vuotias, joka asuu tuetusti vuokra-asunnossa. Oikea diagnoosi on heikkolahjainen, jonka lääkäri vaihtoi lieväksi kehitysvammaksi, johon asiallisesti olin vaatinut selitystä, että miksi näin kävi.

Käytin tytärtä kahdella yksityisellä psykologilla, ja molempien psykologien mukaan tyttäreni ole kehitysvammainen, mutta tarvitsee lukihäiriönsä takia aikaa miettiä tehtävien ratkaisua. Päätimme jättää kehitysvamma-diagnoosin voimaan saadakseen tukea asumiseen liittyen, koska heikkolahjaisen diagnoosilla se olisi vaikeampaa eikä se kelpaa syyksi työkyvyttömyyseläkkeelle.

Tytärkin on sanonut, että auttaahan se kehitysvamma-diagnoosi, vaikkei olekaan kehitysvammainen. Tarvitsee laskujen maksamiseen sekä Kelan ja muiden papereiden täyttämiseen tukea, mutta muuten hoitaa kaupassa käynnit, ruoanlaitot, pyykinpesut ja siivoamiset hyvin. M- ja B-korttikin on tyttärellä. Kavereita löytyy, ja on sosiaalinen ihminen. Valmistui viime vuonna tarjoilijaksi ja tekee tällä hetkellä huoltoasemalla töitä :) Työt sujuu häneltä hyvin, mutta hänen pitää olla tarkka kirjoittaessaan, ettei tule kirjoitusvirheitä.
Heli muutti pois kotoa vuonna 2015 elokuussa ja sit asui hevosmiehessä ei pärjännyt sit joudui hoitojaksolle sit sieltä Kepsy sit vahvan tuen ryhmäkotiim siel on asunnut jo 3vuotta

Vastaa viestiin