Olen niin väsynyt

Lähettänyt 15.6.2006 klo 13:24 käyttäjä väsynyt

Kesä kauneimmillaan ja olen lopenuupunut. Yhteydenpito ystäviin on jäänyt, terapiakin jäi. Pitäisi kai aloittaa uudelleen. Tuki asiat ja diagnoosin lopullinen varmistuminen lapsella sekoitttaa mieltäni. Tuntuu kun ei jaksaisi.

Riitta

15.6.2006 klo 13:48

Luulen, että me kaikki vammaisen lapsen vanhemmat olemme olleet diagnoosin saatuamme ihan samanlaisessa tilanteessa ja mieli sekaisin ja vähän varmasti pelänneetkin, mitä vammaisuus tuo mukanaan. Siihen ei varmasti ole olemassa mitään "lääkettä" muutakuin aika. Itse aikanaan, kun saimme vammaisen lapsen hakeuduin tukiyhdistyksen toimintaan mukaan, tosin kyllä vasta sitten, kun eräs ystäväni minut sinne vei. Minua ainakin helpotti se, että pääsin puhumaan muiden vammaisten lasten vanhempien kanssa. Hyvät ystävät tietenkin on kullan arvoisia, kunhan vaan jaksaa heihin pitää yhteyttä. Sen olen tässä vuosien varrella oppinut. Jaksamista ja hyvää kesää Sinulle ja perheellesi.
Riitta

Tina

16.8.2006 klo 09:11

Terapian jatkaminen olisi hyväksi jaksamisen kannalta. Minä käyn mielenterveystoimistossa juttelemassa. Siellä voi jutella samat asiat moneen kertaan, kun ne painavat mieltä. jotain ihan omaa olisi hyvä olla. Minusta on tosi rentouttavaa olla saunassa ihan yksin sillointällöin.

Noora

24.10.2007 klo 10:40

Hei!

Oma vinkkini vain vastaavia tilanteita sivustaseuranneena on se, että uskallat pyytää apua: lastenhoidossa, kodinhoidossa, jutteluseurassa. Jos lähipiiristäsi ei löydy tarpeeksi, ovat järjestötö tässä kultaakin kalliimpia. Asioihin saa perspektiiviä kun pääsee hetkeksi muualle hengähtämään, ottaa aikaa vain itselleen. Myös vetaistuki on arvokasta

Vastaa viestiin