Palaverit

Onko kukaan muu väsynyt jatkuviin palavereissa istumisiin?
24-vuotiaan kehitysvammaisen pojan äitinä olen istunut lukemattomissa palavereissa jatkuvasti vaihtuvien ihmisten kanssa. Meillä on kaikki mahdolliset vaikeudet käyty läpi ja joka palaverissa kaikki haavat revitään auki. Ei tätä enää jaksa kun itsellekin tulee ikää koko ajan lisää.
Koulussa ja asunnolla osalle työntekijöistä riittää kunhan paikalla ovat. Mähän oon täällä vaan töissä.. Kuka tästä muu kärsii kuin kehitysvammainen. Vaikeuksien tullessa työntekijät toisiaan puolustavat palavereissa ja vanhemmat jäävät vain ihmettelemään, että miten kävisi jos omaa työtään vastaavanlaisella tavalla hoitaisi. Mihinkään vastuuseen ei kukaan joudu tekemättä jättämisistään, asiakkaalle vain lisää lääkettä ja vanhemmat ventovieraalle psykologille purkamaan pahaa oloaan.

Uskaltaako kysyä miksi palavereja täytyy pitää
yhtenään?onko henkilökunnan vaihtuvuus jatkuvaa?
ja mistäköhän se sitten kielii?
väsyyhän sitä vanhemmat vähemmästäkin,mitä järkeä
on palaveerata jos ei asioihin edes sillä saada muutosta,täytyy perinpohjin miettiä,että mitä
voisi asian hyväksi tehdä esim.asuntolan vaihto
en voi uskoa että kaikkialla suomessa kehitysvammaisia kohdellaan huonosti en
ainakaan haluaisi näin tapahtuvan,niinkuin ei
meistä kukaan haluaisi heikompiaan kohtaan,toki
niitäkin on jotka viis veisaavat mistä se raha
tulee mutta sellaiselle ihmiselle pitää pystyä sanomaan suoraan että alanvaihto on mahdollista
meille jokaiselle!! omia turhautumisia ei tarvitse purkaa heikompaan,sellanen jos mikä on
idioottimaista touhua!tälläistakin on tapahtunut.kyllä hoitajillakin täytyy olla edes
jonkinlainen vastuu tekemästään työstään,jos
jättäisin tehtaalla hihnat täyttämättä toistamiseen,niin lopputilihän siitä tulisi
hyvinkin nopeasti,mielestäni hoitotyöntekijöitä
suojellaan liikaa ja puhumatta oikeista asoista
ja niinkuin ne ovat oikeasti tapahtuneet niistä ei keskustella juuri tuon hoitajan
"jaksamisen" kannalta,onkohan asia kuitenkaan hyvä pidemmän päälle???Jaksamia sulle...
Hui !!
Onko Joku muukin tähän törmännyt?
Hoito henkilökuntaa suojellaan todellakin.
Kehitysvammahuollon paikoissa henkilökunta on suojattu . varsinki uudella koulutuksella.
Se tarkoitaa sitä että kehitysvammaiset saavat asuntoloissa niin sanotun minä haluun.
eli jos jotain sattuu niin asia on. papereissa asiakas on itse halunnut esm: pään värjäyksen.
jos päivä toiminta antaa semmoista ruokaa jolle allerginen.
Papereissa lukee asiakas on itse pyytänyt.
tämä on uusi ohjestus henkilökunnalle.
josta Eteva Ja kunnat käyttävät.
se siittä yhteistyöstä kodin kanssa.
Minä olen tämän takia itse hoitanut lastani tammikuusta asti.
kun lapselta meinaa henki lähtee.
noiten allergia juttujen takia.
Minusta on ihan ok. jos kehitysvammainen lapseni haluaa pään värjäystä, niin voivat sen värjätä. Allergiat ovat eri asia, tiedon pitäisi kulkea ja muistikin pysyä henkilökunnalla noissa asioissa. Harmillista minusta on se, että muuttaessaan pois kotoa kehitysvammaisen nuoren paino näyttää usein nousevan riskirajoille hurjaa vauhtia. Miten ihmeessä siitä selviää?
Ne on yleensä hormooni lääkeet.
kehitysvammaisille järjestetään ehkäisy , mutta seksiä ei saa kieltää.
en nyt ihan usko että kehareille mitään ehkäisyä
järjestetä jotta saisivat rauhassa harrastaa
seksiä,vain jos keharilla on suhde ja jos itse jotenkin on kiinnostunut asiasta,asuntolan
asiakkaathan ovat jo aikuisia.
Kun asiat lähtevät menemään pieleen kierrettä on vaikea katkaista. Siinä vaihtuvat asunnot, hoitopaikat ja ihmiset. Palavereita riittää, tutustumispalaveria, seurantapalaveria, kriisipalaveria, asumissuunnitelmapalaveria, välipalaveria jne, jne. Silti kehitysvammainen ei voi hyvin.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että omat vanhemmat ovat oman lapsensa parhaat asiantuntijat. Toivottomuus siinä kuitenkin monesti meinaa vallan ottaa kun vanhempia ei tue kukaan.
Juuri näin. Kokemukseni nyt 32 v poikani kanssa ovat täysin samanlaiset kuin nimimerkillä "yksin". Palavereita palaverien jälkeen jatkuvasti vaihtuvien henkilöiden kanssa ja pojan tilanne meni jatkuvasti huonompaan suuntaan, kukaan työntekijöistä ei toki ollut tehnyt mitään virhettä. Oikean asuntolan ja työtoiminnan löytymisen jälkeen tilanne onneksi helpotti. Lääkityksellä pojan persoonallisuus on muuttunut täydellisesti ja äiti on vertaistuen puutteessa vieläkin ihan "kuutamolla" kaikesta tapahtuneesta, mutta onneksi sentään hengissä selvittiin näiden moniammatillisten osaajien palavereista ja hoidoista.

Vastaa viestiin