pelkotilat

Lähettänyt 23.5.2012 klo 13:45 käyttäjä Sari

Hei vaan kaikille!

Ajattelinpa kysyä täältä kun en enää tiedä, mitä tehdä. Jos jollain olisi vaikka samanlaisia kokemuksia ja "parannuskeinoja".

Minulla on kohta 20v. täyttävä kehitysvammainen tytär (dg avoin). Tytär pelkää kaikkea, mikä lentää. Tämä pelko on niin hallitseva, että viime kesä meni sisällä. Nyt kevään tultua, ovat mehiläiset, linnut, perhoset, kärpäset yms tulleet esille ja meidän elämä vaikeutunut huomattavasti. En enää jaksaisi millään sitä, että me muut nautitaan kesästä pihalla grillaillen ja ulkoillen ja uiden tämän tytön odottaessa sisällä.Kun hän vain kuuleekin esim. ampiaisen äänen hän menee ihan paniikkitilaan ja alkaa huutamaan. Silloin hän ei kuule eikä näe mitään, mikään ei auta. Hän ei pysty lähtemään ovesta ulos ilman jonkun seuraa. Pari vuotta sitten niin toimelias, pyöräilevä, sosiaalinen tyttö on muuttunut ihan toiseksi sen jälkeen kun ampiasparvi "hyökkäsi" hänen kimppuunsa. Ennen hän tykkäsi leikata nurmikkoa, istuttaa kukkia, ulkoiluttaa koiria ja tehdä kaikkea meidän kanssamme. Nyt taas alkaa sisäkausi. Tämä pelkotila rajoittaa myös meidän muun perheen elämää ihan kamalasti, koska emme voi lähteä mihinkään, koska aina pitää olla hänelle amma. Omistamme hevosen ja olemme todellisia ulkoilmaihmisiä. Tyttäreni rakastaa eläimiä ja tykkää olla tallilla... siihen asti kunnes alkoivat linnut lentämään ja pääskyset ilmestyivät. Hänen sosiaalinen elämä loppuu kesän tultua. Talvella kävi kylässä naapurissa ja rakasti kyläillä. En millään halua hänelle sellaista elämää, että hän jää kaikesta paitsi tämän pelkotilan vuoksi.Tämä ei ole enää mitään pientä jännistämistä vaan paniikinomaista pelkäämistä. Onko kellään kokemuksia vastaavasta ja miten sitä on hoidettu? Onko kukaan kokeillut hypnoosia? Keskustelut eivät tällä tasolla auta, kokeiltu on:( eikä siedättäminen. Tyttö on 4-5 vuotiaan tasolla

äitee

7.6.2012 klo 08:21

Hei!

Meillä on kokemus sellaisesta pelkotilasta kun kv. nuori alkoi pelkäämään kun kuuli katastrofi- ja mellakointi uutisia maailmalta. Huoli oli suuri, että onko hänen tuttuja noissa maissa ja tuleeko tuollaisia suomeen.
Iso huoli tuttujen kohtalosta täyttti koko elämän.
Apua hän sai ajan kanssa Rispendalista, asiat ei enää käyneet niin kohti ja pystyi ajattelemaan muutakin.
Asiat saivat paremman järjestyksen hänen ajatusmaailmassaan.
Terapiaakin kokeiltiin mutta kun terapeutti kuunteli ymmärtäväisesti hänen mielikuvituksen ja tv-ohjelmien värittämiä juttujaan, se ei toiminut toivotulla tavalla vaan vahvisti hänen uskoaan ei todellisiin juttuihin.

Minnuska

19.5.2015 klo 09:24

Kehitysviiveisellä pojallani, jolla on ikää 5 vuotta, on erilaisia pelkoja mitä ihmeellisimmille asioille; maskotit tai naaimiaisasuihin pukeutuvat, jotka esittävät joko ihmistä tai eläintä, ovat kamalia, sillä eihän poika hahmota ovatko ne eläimiä vai ihmisiä, jäätelöauton ääni pelottaa (jäätelöautopäivänäkin poika on viitonnut pelkoa ja kotia) ja joulupukkikin pelottaa, myös kaikki lentävä, kuten perhoset, pelottaa.

Kvammadiagnoosia on jo meille väläytetty (todennäköisesti syksyllä diagnoosi muuttuu), ja se olisi jo itselläniki mielessä, vaikka sitä välillä pidän pelottavana, leimaavana ja ennakkoluuloja aiheuttavana diagnoosina, mutta pitää kuitenkin ajatella, että tuon diagnoosin alle mahtuu monenlaisia ihmisiä .

Vastaa viestiin