Rattaista kävelemään siirtyminen down lapsella

Lähettänyt 12.3.2011 klo 11:29 käyttäjä Yasmin

Taas vinkkejä,neuvoja kaivattaisiin.Samasta tytöstä kyse,kun aikasemminkin olen kirjoittanut.

Asia:kun rattaat ja pulkka jäävät historiaan,eli kasvetaan ulos, ja siirrytään kävelemään paikasta toiseen,niin onko downeilla tässä jotain erikoista käytöstä.
Meillä kävelemään lähdetty 1,5vuotiaana, eikä siinä ongelmia, kyse tuntuu olevan viitsimisessä ja asenteessa, kun melkein rapusta päästään, niin hetken päästä seisotaan ja voidaan polvistua maahankin, ja puheella yritän saada liikkumaan, niin jokunen metri menee taas hyvin ja sit voidaaan vaikka istuakin maahan (talvi) eli hidasta menoa, vaikka energisestä tytöstä kyse.
Onko tämä vain joku siirtymävaihe, joka menee (toivottavasti) ohi. Autoa en omista, joten käveltävä esim.pysäkeille on (kesällä täyttää 5v. rattaat meni jo rikki, oli max 18kg. ja hiekalla paha pulkassa vetää).

Sirpa

12.3.2011 klo 14:47

Hei!

Itselläni on 15v downneiti, joka kävelee reippaasti paikasta toiseen ja todella pitkiäkin matkoja. Paljon olemme saaneet tehdä asian eteen työtä, mutta minusta se on ollut vaivan arvoista...

Niinhän sitä sanotaan, että saavutetuista eduista on hankala luopua ja niin luulen olevan myös rattaiden kanssa. Meilläkään ei ole autoa ja olemme siksi olleet jatkuvasti tilanteissa, joissa on pakko kävellä. Minusta se on ollut hyvä niin.

Alussa on varattava hurjasti aikaa paikasta toiseen siirtymisiin ja varmaankin joitakin houkuttimiakin. Jotkut käyttävät lauluja tai loruja eli ajatuksen siirtämistä muualle. Toiset suklaarusinoita (sitten kun ollaan lampun kohdalla, saat yhden). Minä taas isomman perheen äitinä nostin istuvan tytön maasta pystyyn, otin ranteesta kiinni ja ilmoitin, että nyt mentiin... Jokainen tyylillään.

Ei kai siinä muuta ole kuin, että kävelemällä oppii kävelemään.

Sirpa

Yasmin

12.3.2011 klo 15:05

Kiitos nopeasta kommentista.
Minäkin olen ottanut ranteesta kiinni, että nyt mennään, kun suututtaa käytös.
Mutta joskus joutuu todella "raahaamaan" aivan kuin aasia perässä vetäis:)
Ja houkuttimina olen myös käyttänyt laulamista, sekä jutellut kivoja, jotta ajatus kävelemisestä menee pois,ja toki saa sitä hetken välillä seisoakin, mutta ei matkat mitään kilometrejä ole, juuri se,kun jos rapusta ulos mennään ja pysähdytään alkaa turhauttaa, ja katselen muita lapsia, jotka reippaasti kävelevät vanhempiensa kanssa.
Jatketaan harjoituksia, ei siinä muu auta...

Yasmin

11.11.2011 klo 16:16

Hei taas, kirjoittelin alkukeväästä ja nyt haluan vaan kertoa, että reippaasti kävellään pitkiäkin matkoja, eli asiat ovat muuttuneet talvesta....onneksi. Muutenkin tietysti mukavaa,että mennään kehityksessä eteenpäin, puhekin alkoi yhtäkkiä tulla, toki vielä jotakin epäselviä sanoja, mutta sitten vaan kyselemään, viittomaan:)

Vastaa viestiin