saitteko henkistä tukea seuraavaan odotukseen jos ensimmäinen raskaus meni ihan "päälauelleen"

En tiedä tilannettasi ja kysymyksen perusteella ymmärrän että tilanteemme ovat erilaiset. Lyhykäisesti tarinani on seuraava: Synnytin 04 tytön. Alku oli sekavaa, henkisesti raskasta ja väsyttävää aikaa. Yli puolen vuoden jälkeen tuli diagnoosiksi perinnöllinen geenivirhe, joka vaikuttaisi seuraaviin raskauksiini. Perinnöllisyyslääkärin vastaanotolle jonotimme esikoisemme syntymästä asti. Monet kysymykset/ pelot askarruttivat mieltäni. Paikallinen terveydenhoitohenkilökunta ei osannut vastata kysymyksiini, koska kyseessä harvinainen geenivirhe. Olin henkisesti poikki ja pyysyn saada keskustella ammattiauttajan kanssa. Neuvolasssa todettiin, että keskustelut neuvolakäynneillä tulisi riittää. EI VASTAKAIKUA PYYNTÖÖNI.
Kesällä 05 tulin raskaaksi ja kiireellinen lähete perinnöllisyyslääkärille. Faktat selviksi, istukanäyte ja piinallista tulosten odottelua.
Neuvolassa keskustelin asiasta ja pyysin saada JÄLLEEN keskustella ammattiauttajan kanssa. Neuvolassa todettiin vain että keskustele neuvolakäynneillä. Mitä neuvolatäti osasi sanoa...voi, voi.

Siis se siitä henkisestä tuesta.

esimerkiksi raskauden seurannassa isompaan sairaaalaan tms. sinne missä synnytit esikoislapsesi? Pääsitkö jatkotutkimuksiin? Ja kuinka "helposti" tai vaikeasti?

.....erityisseurantaan, koska piinallisen odottelun jälkeen istukkanäytteen tulokset tulivat (vailinaiset tosin) ja päätimme jatkaa raskautta ja ottaa vastaan sen mitä tuleman piti. Koska päätimme jatkaa raskautta tietäen 50 prosentin riskin ei seurantaa tarvittu, synnytys kertoisi lopputuloksen.