tapaturmat

Hei!
Onko kenelläkään tietoa, mahtavatko kehitysvammaiset kokea yhtään useammin tapaturmia kuin muut lapset. Tämä tuli mieleen viime yönä kelatessani viime aikaisia läheltäpiti-tilanteita oman downimme kanssa. Eilen oli hilkulla syttyä tulipalo keittiössä. Toistaiseksi on suojelusenkeleitä riittänyt joka paikkaan ja äidillä ja isällä on vaisto sanonut, mitä kulloinkin tulee tarkistaa tai mistä lasta etsiä. Joskus hiipii epäilys, jaksanko aina, osaanko pysyä lapseni tahdissa mukana tai miten osaisin lastani ohjata, että tietyt asiat menevät perille. Nytkin monta asiaa (7v) sujuu paremmin kuin esim vuosi sitten kesällä, ja siksi nämä vaaratilanteet ovat päässeet yllättämään. Yöllä itku tuli silmään, kun silittelin viereen kömpinyttä lastani ja ajattelin menneen päivän ja viime viikkojen tapahtumia ja omaa pelkoani siitä, mitä kulloinkin olisi voinut käydä. Toisaalta tiedän, miten monet kerrat olen ns terveiden lasten tekemisistä kuullessani ajatellut, että onneksi ei sentään meillä...
Turvallista kesää teille kaikille t. kv. pojan äiti