Vammaisen lapsen kuolema

Olen kirjoitellut tälle palstalle useita vuosia sitten kun poikani oli vielä elossa.Mikon kuolemasta tuli nyt marraskuussa kuluneeksi 2 vuotta ja alkushokki ja järkytys on vaihtunut sydäntä kalvavaksi ikäväksi,mutta myös ihaniksi muistoiksi.Mikko kuoli täysin yllättäen sairaalan leikkauspöydälle,mutta onneksi sain olla hänen vierellään kuoleman tullessa.Vielä edellisenä päivänä oli käynyt hoitokodissa parturissa ja sitten yöllä tuli se kamala puhelu että Mikko on viety sairaalaan.Mikolla oli pitkään ollut vatsan kanssa ongelmia ja oli tehty useita tutkimuksia,mutta mitään ei löytynyt.Kuolinsyy oli vatsalaukun repeämä ja siitä johtuneet komplikaatiot. En vieläkään ymmärrä miten selvisin ja pystyin olemaan töissä ja jatkamaan ns.normaali elämää,mutta vaikka elämä jatkui ei mikään ollut ennallaan; Mikko oli kuollut.Mikon kuoltua joidenkin ihmisten kommentit olivat aivan käsittämättömiä.Minulle sanottiin että minulle oli varmasti helpotus kun Mikko kuoli ???!!!
En ymmärrä miten ihmiset voivat olla niin törkeitä,ikäänkuin poikani ei olisi ollut lainkaan ihminen ja en olisi rakastanut häntä yhtä paljon kuin he omia ns.terveitä lapsiaa.No,näiden henkilöiden kanssa en ole enää nykyään tekemisissä,koska niin paljon heidän sanansa satuttivat minua.Vaikka minulla on kova ikävä Mikkoa ajattelen että ehkä näin oli tarkoitettu,koska jos minä minä olisin kuollut ennen häntä niin kuka olisi pitänyt Mikon puolia tässä kovassa maailmassa.Nyt tiedän että Mikko on varmasti turvassa vaarin luona ja odottaa minua siellä jossain hyvässä paikassa . Vaikka Mikon eläessä minulla oli välillä hyvinkin raskaita aikoja ja tuntui ettei voimat riitä,niin Mikon kuoleman jälkeen olen uinut niin syvissä vesissä että välillä on tuntunut etten selviä. Olen kuitenkin selvinnyt,mutta päivääkään ei mene että Mikko ei olisi mielessäni.Aika on tehnyt sen että muistan vain hyvät ja ihanat asiat Mikosta en niitä raskaita ja ikäviä.Sain pitää Mikon kuitenkin 21 vuotta ja uskon vahvasti että joskus vielä saan hänet syliini.