Vammaiset lapset tavalliselle luokalle

teen opinnäytetyötä vammaisten lasten sijoittamisesta normaalille luokalle. Onko kellään kokemuksia lapsen sijoittamisesta normaalille luokalle? Tai siitä miten lapsi on suhtautunut asiaan ja onko oppimisessa eroja? myös yleinen keskustelu integroinnista olisi hienoa ja auttaisi suuresti kiitos jo etukäteen :)

Hei, meillä on 8- vuotias Down poika ja on normaali kakkosluokalla (inkluusio), ihan lähikoulussa. Tämä on meillä toiminut erittäin hyvin, niin koulun kuin meidän oman perheemmekin osalta. Pojastamme,on kiva lähteä kouluun ja luokkatovereiden kanssa koulunkäynti sujuu hyvin.( on siis ainoa erityinen luokassa). Tosin tämä sujuvuus on paljon kiinni koulun väestä, opettajista ja avustajasta, luokassa on hyvä yhteishenki ja kuvilla/ viittomilla kommunikointi kuuluu luokan arkeen. Aksu on koulussa samanlainen kuin muutkin omalla erityisellä tavallaan;) Ja opettajat sekä avustaja tekee työtä sydämellään, eikä vain siksi että työtä on tehtävä.

Tämä siis toimii meillä erityisen hyvin, mutta en yleistä ja kaikillehan tälläinen järjestely ei käy, kun on otettava kuitenkin erityistarpeet huomioon ja lapsen parasta ajatellen toimittava.

Kysymys on aika laaja, mitä erityisesti haluaisit tietää?
kiitos vastauksestasi. Teen opparia erityis lasten näkökulmasta olisi hienoa kuulla näistä asioista jotain:

-Miten saitte tietoa integraatiosta ja miten prosessi eteni kun olitte päättäneet, että haluatte Aksun normaalille luokalle?

-Onko teillä ollut mitään huonoja kokemuksia integroimiseen liittyen?

-Näittekö erityisluokan vaihtoehtona vai eristämisenä?

-Mitkä ovat mielestäsi parhaat puolet siinä, että Aksu on normaalilla luokalla?

-Onko Aksu otettu mukaan kaikkeen koulun toimintaa vai onko hänet jätetty pois joidenkin syiden takia?

Kiitos jos jaksaisit vastata
Heippa,
ja anteeksi tämä vastauksen viivästyminen,välillä on elämässä mullistuksia...

Kun rupesimme miettimään aksulle eri vaihtoehtoja koulun suhteen, kävimme tutustumassa myös naapuri paikkakunan erityisluokkaan ( täällä omalla ei ole erityisluokkaa!), tämä tehtiin yhdessä avustajan kanssa.paljon punnitsimme eri vaihtoehtoja yhdessä koulun ( rehtori, erityisopettaja)ja avustajan kanssa, pidimme monta palaveria. Koulun puolelta ottivat myös selvää paljon asioista.

Päädyttiin vaihtoehtoon, että Aksu aloittaa koulun ikätovereiden kanssa tuettuna erilaisin tukitoimin. Aksu kävi ensin päiväkodista tutustumassa eskariin vuoden verran, muutaman tunnin viikossa, ennen kuin koulu alkoi.Ns.pehmeä laskeutuminen.
Aksulla on siis avustaja, kommunikaattori, kuvakansio tällä hetkellä. Tietyt oppitunnit, esim; matikka ja äidinkieli, on erityisopettajan kanssa, muuten aksu on ihan samassa opetuksessa muiden kanssa.

Huonoja kokemuksia meillä ei ole, ainoastaan hyviä. Ja mielestäni tämä toimii siksi, koska opettajat ja avustaja ovat sydämellään mukana tässä ja haluavat Aksun parasta, Aksu ei siis ole mikään "taakka" siellä luokassa. Ja meillä kodin ja koulun välinen yhteistyö toimii, päivittäin kulkee kuulumiset puolin ja toisin.
Aksu otetaan kaikkeen koulun toimintaan mukaan,luokkatoverit kannustavat Aksua ja joskus jos Aksu on kipeänä pois koulusta, kyselevät jo että milloin Aksu tulee kouluun..Luokassa on äärettömän hyvä yhteishenki ja siitä kuuluu iso kiitos opettajille/ avustajalle!

Normaaliluokassa olemisessa on hyötyjä paljon;
Mallioppiminen, se opettaa paljon.
Luokkatovereille tämä antaa paljon, hyväksytään erilaisuus, opitaan uusia asioita; kuvakommunikaatiota, viittomia, opitaan siihen, että vaikka on erilainen-on samanlainen.

En näe erityisluokkaa eristämisenä,tosin se tietenkin riippuu siitä missä erityisluokka sijaitsee; onko se eristetty kaikelta muulta, viety piiloon. Vai onko se luokka muiden joukossa, jossa on oppilaita ominaisuuksineen.
Erityisluokka on varteenotettava vaihtoehto, jos se lapselle on eduksi olla erityisluokassa. Eli aina kun mietitään vaihtoehtoja, niin on ajateltava lapsen parasta, ei sitä,että mihin se lapsi olisi helpoin sijoittaa!

Meillä toimii hyvin tämä lähikoulu periaate, äitinä olen erittäin onnellinen, että voin joka aamu laittaa koulutaksiin hymyilevän iloisen pojan, joka innoissaan on lähdössä kouluun!

Jos haluat vielä kysellä jotain, kysy ihmeessä. Toivottavasti tästä on apua sinun oppariin!
-Katja.

Vastaa viestiin