vammaisten kaltoinkohtelu

Jokunen päivä sitten uutisoitiin, että vammaiset ja heistä etenkin kehitysvammaiset lapset tulevat muita herkemmin pahoinpidellyiksi ja kaltoinkohdelluiksi. Huoletuttavaa oli myös se, että varsin usein huonoon kohteluun syyllistyivät läheiset (vanhemmat, hoitajat), joista lapsi on riippuvainen. En ole sattunut näkemään lehdessä vastaavaa uutista.

Jäin miettimään asiaa omien kokemusteni valossa. Nuoruusikäisen kehitysvammaisen vanhempana kontakteja eri ammattilaistahoihin on vuosien mittaan ehtinyt kertyä lukuisia. En muista, että kertaakaan kukaan olisi kysynyt, miten jaksan esim. haastavaa käyttäytymistä. Tai puhumattakaan siitä, miten toimin jos/kun pinna kiristyy. Ehkä on helpompi olla näitä kysymättä, jos ei ole mitään, miten vanhempia voisi tukea/auttaa. Monet kerrat olisin kaivannut myös 'kasvatusvinkkejä', mikä olisi toimiva keino kulloinkin ajankohtaisissa haastavissa tilanteissa. Kokemukseni mukaan palvelut keskittyvät enemmän lapsen osaamiseen, taitoihin tai niiden puutteisiin ja sen myötä Kelan papereiden täyttämiseen.

Mitä kokemuksia muilla on? Onko teidän jaksamisesta, kasvatuskäytännöistä tai lapsenne kohtelusta oltu kiinnostuneita? Kuinkahan moni meistä uskaltaa lapsen taitoarvioinnin yhteydessä ottaa esille sen, että joskus menettää malttinsa lapsen kanssa ja käyttää sopimattomia keinoja, kenties jopa pahoinpitelee lastaan. Tuskin kovin moni hoitajakaan uskaltaa omasta aloitteestaan näitä asioita myöntää.

Olisi hyvä, kun jostakin saisi uutisissa mainitun tutkimuksen luettavaksi!