wc-pelko?

Itse lähtisin selvittämään asiaa asiakkaan kanssa kuvin ja sosiaalisin kertomuksin, yrittäisin selvittää, mikä em. tilanteissa häntä ahdistaa. Tällaisessa tilanteessa en kyllä lähtisi lääkehoitoa edes harkitsemaan, ennen kuin olisin kaikki kuntoutukselliset keinot käyttänyt. Keinot lähtevät tietenkin asiakkaan omista olemassa olevista taidoista ja valmiuksista. Työhistoriassani on paljon samankaltaisia tapauksia ja jokaiseen niihin on löytynyt keino, kun on vain tarpeeksi uskaltanut käyttää mielikuvitusta. Mutta ensimmäinen on selvittää, mistä on kyse: pelkääkö asiakas todella jotain tiettyä asiaa em. tilanteissa, onko hänellä esimerkiksi suun aistiyliherkkyyttä tai kiputila suussa tai ruoan sulatusjärjestelmässä (kakominen ruokailussa), onko hänellä kokemuksia em. tilanteista, jotka ovat saaneet hänet ahdistumaan? Kysymyksiä on kymmeniä. Älkää pelätkö kysyä, vain teidän asiakkaanne tietää vastauksen ja on teidän tehtävänne saada se selville tavalla tai toisella.

Monesti kehitysvammaisten pelot liittyvät turvallisuuden puutteeseen. Wc ja ruokailu voivat olla hänelle tilanteita, joissa hän tuntee turvattomuutta. Turvallisuutta voidaan lisätä vaikka konkretisoimalla se: olen paljon käyttänyt aikuisilla kehitysvammaisilla ns. turvaesineitä. Olemme ottaneet jonkin esineen, joka edustaa asiakkaalle turvallisuutta tehden turvallisuuden hänelle konkreettisesti. Turvaesine on sitten otettu mukaan pelottaviin tilanteisiin. Muutos ei tapahdu aina taikaiskusta, mutta kovalla työllä päästään yleensä tuloksiin. Tapauksenne kuulostaa todella mielenkiintoiselta, kerrothan, miten etenette!

Aurinkoista kesää,

Pia-Maria