Kuljetuspalvelujen myöntämisestä
Kysyn taas tuosta kuljetuspalvelusta. Menettelikö kunta oikein, kun ei myöntanyt keskiasteisesti kehitysvammaiselle miehelle kuljetustukea vammaispalvelulain nojalla. Kunta myönsi oikeuden saattajaan linja-autolla matkustamiseen viisi kertaa!! Kyse on maalaiskunnassa, jossa linja-autot kulkee harvoin. Perusteluina käytettiin että kehitysvammalaki ei velvoita järjestämään kuljetusta ja se on ensisijainen vammaispalvelulakiin nähden. Miten saataisiin selkeyttä näihin kuljetustukiin. Miksi toiset kunnat myöntää kehitysvammaisille ja toiset ei? Kannattaako päätöksestä valittaa ja mihin vedoten?
Periaate kuljetuspalveluissa on, että niitä myönnetään henkilölle, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei vammansa tai sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia, sosiaaliasiamies Satu Syrjälä muistuttaa.
Jos henkilölle on myönnetty saattajapalvelua, olisi kyllä mielestäni tullut myöntää myös kuljetuspalvelua, Syrjälä pohtii. Vähintään 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa. Kehitysvammainen henkilö voi saada erityishuoltolain nojalla kuljetusta vain työtoimintaan. Muut virkistys- ym. matkat hän on oikeutettu saamaan vammaispalvelulain nojalla, koska hän ei voi niitä muun lain nojalla saada - jos hän niitä tarvitsee.
Tärkeätä on, pystyykö hän käyttämään itsenäisesti julkisia kulkuvälineitä, osaako hän liikkua niissä yksin. Jos ei, silloin hän tarvitsee kuljetuspalvelun. Saattajan tarpeesta voi päätellä, että hän tarvitsee kuljetuspalvelua.
Erityishuoltolaki ei poista asiakkaalta oikeutta vammaispalveluihin, Syrjälä muistuttaa. Päätöksestä kannattaa valittaa vedoten tarpeeseen. Jos vastaukseni ei ole riittävä, oman kunnan sosiaaliasimies auttaa valituksen teossa.
Niina Sillanpää