Kumpi terapia sopisi autistiselle lapselle paremmin?
Autistinen 11-vuotias lapsemme on ollut psykodynaamisessa intensiivihoidossa psykoosidiagnoosin vuoksi lähes 2 vuotta. Sairaalassa ehdotetaan lapselle analyyttista terapiaa 3 kertaa viikossa ensi syksystä lähtien. Autismin (HFA) viime maaliskuussa diagnosoineen työryhmän mukaan lapselle sopisi paremmin kognitiivinen terapia. Erimielisyyttä on syntynyt siitä, onko lapsen oireet psykoosia vai autismia. Minua huolestuttaa, jos lapsen pitää edelleen 2 vuoden tauon jälkeen luopua viulunsoitosta, vaikka se on ollut hänen vahva alueensa 4-vuotiaasta. Lääkärin mukaan viulunsoittoon voi palata vasta psykoterapian jälkeen - joka tietää vuosia lisää turhautumista lahjakkaalle lapselle. Mitä me vanhempana voimme tehdä, kun mielipidettämme ei haluta kuulla? Voikohan asiassa mitään tehdä, jotta musiikillisesti lahjakas lapsi saisi asianmukaista kuntoutusta?
Hei,
Psykologi Anna-Elina Leskelä-Ranta Kehitysvammaliitosta totesi, että on mahdotonta ottaa kantaa siihen, kumpi terapia sopisi lapselle paremmin tuntematta tapausta tarkemmin. Joskus hoitavilla tahoilla on erilaisia käsityksiä siitä, mikä lapselle sopisi parhaiten, ja on ikävää, jos ristiriidat erilaisten tahojen välillä kaatuvat vanhempien niskaan ja he joutuvat tekemään päätöksiä, ketä uskoa ja ketä ei.
Epäselväksi kuitenkin tässä tapauksessa jää, miksi viulunsoitooa halutaan rajoittaa. Miten se estää terapeuttisen työn? Miksei lapsi voi soittaa ja tulla hoidetuksi/kuntoutetuksi samalla? Nämä ovat kaikki kysymyksiä, joita teidän vanhempien kannattaisi avoimesti esittää hoitohenkilökunnalle ja joihin teidän tulisi saada myös selkeitä vastauksia.
Ystävällisin terveisin,
Anneli Puhakka
Verneri-verkkopalvelu