Laaja-alainen kehitysviivästymä
Hei, kysyisin sellaisesta asiasta, tyttömme on kuusivuotias kohta ja kävimme psykologin testeissä jo toisen kerran ja tulos oli lievän kehitysvamman tasoa ja odotettavissa paljon oppimisvaikeuksia koulussa. Myös todettu poikkeavat aivopoimut, hieman leveämmät ja matalemmat, myöskin aikoinaan todettu kallon saumojen ennenaikaista luutumista. Asialle ei kuitenkaan ole mitään tehty tähän mennessä, tyttö vaikuttaa kuitenkin normaalilta muuten ja kehittynyt kuitenkin 3-vuotiaaksi normaalisti. Siis voiko olla että kallon saumojen luutuminen on aiheuttanut jonkinlaisen vamman aivoihin joka aiheuttanut kehityksen viivästymän? Olisiko pitänyt tehdä saumojen aukaisu vauvana kuten oli suunniteltu, voiko olla hoitovirhe kyseessä? Miten tälläinen vaikuttaa sitten aikuisena? Mitä eroa on lievällä kehitysvammalla ja monimuotoisella kehityshäiriöllä?
Hyvä kysyjä,
Ihmisen kehittyminen kahdesta solusta on monimutkaisuudessaan uskomaton prosessi. Niinpä on todewllinen ihme, että 100:sta alkiosta kehittyy 95 täysin normaalia lasta. Aivojen kehityksen kannalta 3-5 kk aikana niiden sisäosista erikoistuu ja vaeltaa pinnalle tietyt solut rakentaen poimuisen kuoren, joka lähinnä säätelee liikuntaa. Aivojen kehitys on ensisijainen kallon luusaumojen normaalille
"käyttäytymiselle".
Nyt en tiedä mitään tyttösi mitoista, ulkonäöstä, kehitysetapeista, liikunnasta, kommunikointikyvyistä ja nykytoiminnasta, joten en voi kertoa hänen yksilöllisistä kehitysodotteistaan mitään. Vaikuttaa siltä että tuo aivokuoren poimutushäiriö ei ole vakavaa laatua, mutta on ehkä saattanut vaikuttaa kallon luihin. Saumojen kirurgisesta avaamisesta ei varmaankaan olisi ollut hyötyä. Monimuotoinen kehityshäiriö merkitsee poikkeavuutta useilla toiminnan alueilla. Lievästi kehitysvammainen toimii n. 9-12 vuotiaan tasolla. Hän siis tulisi oppimaan paljon teoreettisiakin asioita. Oikealla ohjauksella itsenäinenkin elämä ja monenlaiset työtoiminnat voisivat sopia hänelle. Tärkeintä kehityksen kannalta on tukea kaikkia toimintoja mihin hän näyttää pystyvän. Ennen kaikkea rakastava kasvuympäristö
perheen jäsenenä auttaa itsenäistymiseen.
Terveisin
Maija Wilska
kehitysvammalääkäri