Lapsi ei vilkuta - syytä jatkotutkimuksiin?
Meillä on vuoden ja viikon ikäinen tomera pikkumies. Asumme ulkomailla, lapsi
on esikoisemme. Lapsen kehitys on mielestämme ollut normaalia. Hän oppi
kävelemään 11 kk iässä, sanoo pari sanaa, ymmärtää todella paljon
puhetta ja kehotuksia (mutta ei toki aina niitä noudata...). Suomessa olemme
käyneet lääkärintarkastuksessa viimeisen kerran kun lapsi oli 6 kk. Kaikki
oli tuolloin hyvin.
Huolemme saattaa kuulostaa oudolta, mutta internetissä olen toistuvasti
törmännyt ns. red flagseihin, joiden ilmetessä kehitysviivästymä tai
häiriö on mahdollinen, ja jolloin pitäisi hakeutua lääkäriin. Ongelmana
on, että poika ei ole oppinut vilkuttamaan. Hän vilkutti pari kertaa 10 kk
iässä (sekä kun hänelle vilkutti että kun sanoi hei-hei). Sitten tuo taito
jäi pois eikä ole tullut takaisin. Todettakoon, että hän mm. osoittaa
innokkaasti sormella (sekä halutessaan jotain että osoittaessaan
kiinnostusta), pyörittää päätä (ei) ja osaa pyytää syliin.
Asia on nyt mielessäni paisunut kovin isoksi. Onko syytä huoleen? Pitäisikö
meidän hakeutua lääkäriin (asuinmaassamme vaikeaa)? Millaisista
kehitysongelmista voisi olla kyse?
Rauhallista joulua ja kiitos informatiivisesta palstasta!
Hyvä kysyjä,
Pahoittelen, että vastaus on joulun ja uuden vuoden pyhien vuoksi viivästynyt.
Kysyin asiaa psykologi Anna-Elina Leskelä-Rannalta Kehitysvammaliitosta ja hän totesi, että vilkuttaminen sinänsä ei ole mikään maaginen kehityksen mittari. Se kertoo, että lapsi on alkanut työstää sitä, että vanhemmat menevät joskus pois. Se on siis merkki erokokemusten käsittelemisestä. Jos lapsi ei esim. halua äitinsä lähtevän, hän voi hyvinkin vuoden iässä kieltäytyä tekemästä sitä, vaikka osaisi tehdä sen ja ymmärtää tilanteen hyvin.
Jos vuorovaikutus lapsen kanssa (lapsen viestien lukeminen ja lapsen tuottamat viestit) ei muuten aiheuta huolta, ei tämäkään todennäköisesti ole mikään suuri juttu.
Ystävällisin terveisin,
Anneli Puhakka
Verneri-verkkopalvelu