Lievästi kehitysvamainen henkilö kokee olevansa sukupuoleton.

Pian 40-vuotta täyttävällä henkilöllä on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, hahmotushäiriöitä, lievä autismin kirjon häiriö ja mielenterveysongelmia.

Hän on tuonut selvästi esille sen, että hän ei tunne kuuluvansa kumpaakaan sukupuoleen eli naisiin tai miehiin vaan sanoo olevansa sukupuoleton. Hän sanoo, että hän tietää olevansa fyysisesti mies mutta että hän ei tunne olevansa "oikea mies" mutta ei myöskään nainen - hän on mielestään sukupuoleton.

Tässä yhteydessä hän on tuonut esille sen, että lapsena hän leikki mieluummin tyttöjen kuin toisten poikien kanssa ja että tulee nykyään paremmin toimeen naisten kuin miesten kanssa, että hän olisi henkisesti lähempänä naista kuin miestä vaikka hän on fyysisesti mies.

Lisäksi hän on kertonut, että hän kiihottuu seksuaalisesti miehistä vaikka on itse fyysisesti mies.

Miten kyseistä henkilöä tulisi tukea tässä asiassa eli oman sukupuoli-identiteetin ja seksuaalisen sukupuolen kokemisessa?

Kyseinen henkilö on selvästi pohtii usein, että saako hän käyttää yksin ollessaan naisten vaatteita (julkisesti hän ei niitä halua käyttää), onko Suomessa saatavana aikuiselle vaatteita jotka sopivat sekä naiselle että miehelle ja että löytääkö hän koskaan elämänkumppania. Sekin häntä pohdituttaa, että kuinka mahdollinen (miespuoleinen) kumppani suhtautuisi siihen, että kyseinen henkilö itse kokee olevansa sukupuoleton.