Lievästi kehitysvammaisen lapsen päivähoitopalvelut

Kysymys 

Meillä on 4-vuotias tyttö jolla diagnoosiluokkana on F83. Hänellä on vaikea kielen kehityksen häiriö sekä ymmärtämisessä ongelmia. Psykologi testattuaan tytön sanoi että lievästi kehitysvammainen/ älyllisesti heikkolahjainen. Kuntoutusjutut ovat kaikki muut kohdallaan paitsi päivähoito tökkii. Hoitava lääkäri on tehnyt lausunnon että tytön ongelmat ovat niin suuria että päivähoidossa hän tarvitsee huomattavasti keskimääräistä enemmän huomiota ja ohjausta. Tarkoittaa että hoitajien määrässä tulisi tämä ottaa huomioon (lapsi on kahden paikalla), omahoitaja on nimetty tytölle + toiselle erityislapselle. Teoriassa. Käytännössä ei hoitaja ehdi hoitaa kuntouttavia juttuja kuin pienen hetken päivässä. Kun on ymmärtämisen ongelmasta kyse se ei minusta riitä. Kunnan sosiaalijohtajalla ja perhepäivähoidon ohjaajalla (lapsi on ryhmäperhepäivähoitokodissa) on se käsitys että kun lapsi osaa käydä vessassa eikä tarvitse pyörätuolia, ei vammaa ole olemassa. Vaikka epikriisissä lukee että lapsi luokitellaan ongelmiensa vuoksi vaikeavammaiseksi, saadaan KELAn korotettua hoitotukea ja maksamaa puheterapiaa 2*viikossa, kunnan sosiaalijohtaja sanoi että johonkin heidän se vammaisuuden raja on vedettävä. Minä olen ymmärtänyt että on olemassa vammaispalvelulaki joka takaa vammaiselle ne palvelut joita hän tarvitsee. Meidän kuntaa se ei ilmeisesti koske. Olenko väärässä jos edelleen vaadin lapselleni omahoitajan aikaa silloin kun on hoitopäivä? Käytännössä myös eikä vain paperilla.

Vastaus 

Sosiaaliasiamies Satu Syrjälän mukaan te voisitte hakea tyttärellenne henkilökohtaista avustajaa.

Jos päätös on hylkäävä, voitte valittaa päätöksestä. Hakemuksen tulee kirjallinen, ja teidän on oikeus saada asiasta kirjallinen päätös.

Jos asiaan ei löydy ratkaisua henkilökohtaisesta avustajasta, keskustelu nykyisen hoitajan kanssa kannattaa. Onko teillä jokin suunnitelma, jota hoitajan tulisi noudattaa? Voiko kuntoutusta olla myös aivan arkipäiväiset teot kuten pukemisen opettelu tai syöminen? Useinhan kuntoutus on nivottu juuri aivan arkipäiväisiin asioihin, psykologi Marjatta Vester muistuttaa.

Parhain terveisin,
Niina Sillanpää