Mitä asioita lapsen pitää osata, jotta psykologi määrittelee esimerkiksi vaikeasti kehitysvammaiseksi?
Haluaisin selvittää mitä asioita lapsen pitää osata, jotta psykologi määrittelee hänet esimerkiksi vaikeasti kehitysvammaiseksi? Eli siis minkälaisia testit ovat käytännössä? Mikä ero on esimerkiksi syvästi, vaikeasti ja keskivaikeasti kehitysvammaisella?
Hei,
Psykologi Marjatta Vesterin mukaan kysymys on valtavan laaja. Hän kertoo, että psykologin testit ovat vain yksi osa lapsen tutkimista. Kokonaisvaltaisen käsityksen saaminen on erittäin tärkeää. Muun muassa vanhempien, koulun tai päiväkodin ja terapeuttien havainnot ovat osa lapsen kokonaisvaltaista arviota.
Myös lapsen ikä vaikuttaa arviointiin. Lapsen suoriutumista verrataan keskimääräiseen suoriutumiseen kyseisessä iässä.
Psykologeilla on käytettävissä eri-ikäisille tarkoitettuja testejä, joissa on monenlaisia osa-alueita. Jotkut testit on jaettu karkeasti niin sanottuihin kielellisiin tehtäviin ja suoritusosion tehtäviin. Testeissä on esimerkiksi hahmottamiseen liittyviä tehtäviä, muistitehtäviä, sanavarastotehtäviä ja laskutehtäviä. Psykologi täydentää tutkimuksiaan erilaisilla tutkimusvälineillä ja tiedoilla, eli asioita arvioidaan monelta kannalta. Olennaista on esimerkiksi havainnointi. Psykologi havainnoi, miten lapsi tekee tehtäviä ja miten hän toimii erilaisissa tilanteissa.
Tärkeintä on, että kehitysvammainen henkilö saa juuri hänelle sopivat tukimuodot ja kuntoutuksen. Tuen tarve voi myös muuttua elämän eri vaiheissa, joten tukitoimien riittävyyttä on jatkuvasti seurattava.
Uusimmissa kehitysvammaisuuden määritelmissä lähtökohtana on kehitysvammaisen henkilön toimintakyky.
Määritelmän mukaan toimintakyvyn rajoituksia pitää tarkastella sellaisessa yhteiskunnallisessa ympäristössä, joka on tyypillinen henkilön ikäryhmälle ja kulttuurille. Pätevä arviointi ottaa huomioon kulttuurisen ja kielellisen moninaisuuden sekä erot kommunikaatiossa, aisteissa, motoriikassa ja käyttäytymisessä. Kehitysvammaista henkilöä arvioitaessa on rajoitusten ohella otettava huomioon myös hänen vahvuutensa. Rajoitusten kuvaaminen on tärkeää henkilön tarvitsemien tukimuotojen profiilin muodostamiseksi. Määritelmässä korostetaan, että tarkoituksenmukaisten, pitkäaikaisten ja yksilöllisten tukitoimien avulla kehitysvammaisen henkilön toimintakyky yleensä paranee.
Kehitysvammaliiton sivuilta osoitteesta www.kehitysvammaliitto.fi/files/kvl/pdf-tiedostot/AAMR_mritelm_2002.pdf löytyy esitys AAMR:n (American Association on Mental Retardation) kehitysvammaisuuden määritelmästä 2002.
Terveisin,
Heli Hyttinen