Miten vapautua pakkoterapiasta?
Lapsemme vapautui pitkästä psykoanalyyttisestä sairaalahoidosta. Nyt hänet ja vanhemmat on pakotettu vuosia kestävään analyyttiseen psykoterapiaan. Vaikka rinnakkaistutkimuksissa on todettu lapsen Asperger.
Hoitokertomuksessa todetaan, että ei ole tarkoituksenmukaista hoitaa lapsen Aspergeria vaan psykoosia!
Kun olemme epäilleet analyyttisen hoidon tarvetta ja pyytäneet neurologin suosittelemaa kognitiivista terapiaa, meitä on syytetty lapsen laiminlyönnistä ja uhattu jopa huostaanotolla.
Mitä voimme tehdä vapautuaksemme tästä vuosia kestäneestä painostuksesta ja painajaisesta?
Hyvät vanhemmat! Kysymyksenne herätti melkoisesti hämmennystä. On hyvin surullista, jos lapsi ja hänen perheensä jäävät koulukuntariitojen väliin. Tämän enempää asiaa tuntematta ei tietenkään voi ottaa kantaa yksityiskohtiin, sillä nämä ovat aina mutkikkaita asioita, mutta jotakin voi sanoa.
Terapiaan ei voi eikä saa pakottaa. Terapian täytyy aina perustua yksilön tai perheen omaan haluun ja tarpeeseen työstää niitä asioita, jotka ovat jättäneet kipeän jäljen. Uhkailemalla ja kiristämällä terapiaan sitouttaminen on väärin eikä sellaiseen pidä eikä tarvitse suostua. Potilaan oikeudet päättää itse hoidostaan on säädetty hyvin vahvasti ja tarkasti potilasoikeuslaissa, jossa myös todetaan, että alaikäisen puolesta hoidosta päättävät ensisijaisesti vanhemmat. Täytyy olla erittäin vahvat perusteet vanhempien syrjäyttämiselle tässä asiassa.
En usko, että sellaisia perusteluja löytyy, koska vanhemmat tässä tapauksessa haluavat auttaa lastaan ja järjestää hänelle terapiaa. Vanhempien haluama terapia on vain toisenlaista. Siihen ei kenelläkään voi olla sanomista. Jos Asperger-diagnoosi on vahvistettu, kognitiivinen terapia on lapsen psyykkisen rakenteen paremmin huomioon ottava terapian muoto kuin psykoanalyyttinen terapia. Aspergerin oireyhtymä vaikuttaa niin ratkaisevalla tavalla yksilön tapaan ja kykyyn kuvitella ja ajatella, että psykoanalyyttisen terapian mahdollisuudet tuottaa hedelmää ovat vähintäänkin kysymysmerkki.
On sääli, että sekä vanhempien että auttavien tahojen voimavaroja käytetään tällaiseen. Molemmat tahot tarvitsevat aikansa ja voimansa parempiin asioihin.
Heikki Seppälä
PsL, johtaja, tutkimus ja kehittäminen, Kehitysvammaliitto