Mittausajankohdan vaikutus niskapoimuun
Hei, miten paljon voi olla heittoa niskapoimu mittauksessa tehtynä vkolla 11+4 ja 12+6? Onko se tekijästä myös kiinni? kumpaan arvoon voi luottaa? Ensin oli 1.3 mm ja toisella kerralla 2.7 mm. Mitkä ovat riskirajat? Sain myös kuvan itselleni molemmista toisessa uä-kuva näytti 2.5 mm vaikka tekijä kirjoitti paperiin 2.7 mm kuuluuko siihen lisätä tuo 0.2 mm vai onko siinä vain tapahtunut virhe? Minulle myös suositeltiin lapsivesitutkimusta. Olen erittäin huolestunut!!! Mitkä ovat ne riskiarvot? Vastauksesta kiitollinen.
Tiedustelin asiaa perinnöllisyyslääkäri Maarit Peipolta Väestöliitosta. Hän vastasi kysymykseesi seuraavasti:
"Sikiön niskaturvotus- tai niskapoimumittaus tehdään tavallisesti raskauden kolmannellatoista tai neljännellätoista viikolla, jolloin tulosta pidetään poikkeavan suurena, jos turvotukseksi mitataan vähintään 3 mm. Samaa raja-arvoa on käytetty myös varhemmilla viikoilla 10.-12.
Edellä mainittu menetelmä tuli yleiseen käyttöön 90-luvun lopulla. Sen jälkeen monet tutkijat ovat edelleen kehitelleet sitä toivoen vielä herkempää testiä. Näin tutkimuksesta on olemassa erilaisia variaatioita ja niitä on myös rutiinikäytössä useampia. Poikkeavan tuloksen arvo riippuu menetelmästä ja varman vastauksen poikkeavan ja normaalin rajasta saa vain kysymällä sitä suoraan tutkimuksen tehneeltä henkilöltä.
Niskaturvotustutkimus edellyttää luonnollisesti tekijältään kokemusta ollakseen luotettava. Kokeneitten tekijöitten tulokset ovat keskenään yhtäpitävät. Tutkimuksen tekijän kokemuksenkin saa tietää vain häneltä itseltään tai hänen esimieheltään. Yleensä ottaen tutkimusta tarjoava on Suomessa kuitenkin syvällisesti perehtynyt menetelmään ja sen käytännön suorittamiseen.
Kerroitte Teille tehdyn sikiön niskapoimumittaus raskausviikoilla 11+4 ja 12+6. Mittausten välillä turvotus oli lisääntynyt 1,3 mm:stä 2,7 mm:iin. Poikkeavan raja perusmenetelmällä on edellä mainitsemani 3 mm. Tällöin riski, että sikiöllä on jokin merkittävä kehityshäiriö on 20-40 %:n luokkaa. Suurin osa näistä johtuu kromosomipoikkeavuuksista, jotka voidaan varmentaa istukka- tai lapsivesinäytteestä. Osa turvotuksista johtuu sikiön rakenteen kehityshäiriöistä tai muista sairauksista. Jos jatkotutkimuksissa ei löydy kromosomipoikkeavuutta eikä turvotus ole kovin voimakas, voi tila olla hyvälaatuinen. Tämä vaihtoehto selviää seuraamalla ultraäänellä sikiön vointia ja turvotusta, joka hyvälaatuisissa tilanteissa alkaa vähetä.
Koska Teillä kahden mittauksen välillä turvotus näyttää pahentuneen, on lääkärinne ottanut esiin sikiön kromosomitutkimuksen mahdollisuuden turvotuksen merkityksen selvittämiseksi. Ehdotukseni on, että otatte yhteyden lääkäriinne ja keskustelette tilanteestanne perusteellisemmin hänen kanssaan. Hän voi ohjata teidät asuinpaikkanne yliopistosairaalan sikiötutkimusyksikköön, jossa saatte asiasta vielä lisää tietoa. Tilanteenne arvioidaan vielä kerran perusteellisesti ja halutessanne teille järjestetään tarvittavat jatkotutkimukset ja seuranta."
Ystävällisin terveisin Mira Vihmo