Suulakihalkio + motorinen kehitys
Hei! Kun tyttömme syntyi niin hänellä todettiin kapea suulakihalkio, mutta ei muuta poikkeavaa. Jotenkin siitä on jäänyt huoli päähäni, että jos on jotain muutakin vialla. Tilannetta ei helpota se, että tyttö on kehittynyt motorisesti aika hitaasti, sitä haluaisinkin teiltä kysyä, että kuulostaako tämä kehitys normaalilta.
Kääntyi vatsalleen 3 kk,sitten pitkä tauko. Ryömi 9 kk, nousi istumaan 10 kk, konttasi 11 kk, tukea vasten ylös+kävely 13 kk, ensi askeleet 16 kk, tällä hetkellä tyttö on 1 v 6 kk ja pari viikkoa päälle. Osaa kävellä ja nousta itse seisomaan, mutta liikkuu myös paljon kontaten ja tukia vasten. Ulkona kävelee mielellään perässäni (haluaa henkistä tukea).
Välillä mietityttää, miksi konttaaminen pysyy vieläkin kuvioissa vaikka osaisi kävellä. Pitäisikö tässä vaiheessa kävelyn olla pääasiallinen liikkumismuoto?
Tyttö on aina ymmärtänyt hyvin puhetta ja leikkitaidot ovat neuvolan mukaan todella hyvin kehittyneet. Sanoo noin 10 sanaa, sekin huolestuttaa että miten puhe lähtee tulemaan tuon leikatun halkion takia.
Olemme käyneet fysioterapeutilla liikkumisen takia, ja fyssari oli sitä mieltä, että tyttö on vähän "pehmeä" mutta silti kehittynyt hienosti eikä nähnyt syytä huoleen.
Anteeksi pitkä sepostus, mutta itseäni mietityttää nämä asiat ja haluaisin muidenkin mielipiteitä.
Huolesi on siinä mielessä aiheellinen, että suulakihalkioon voi joskus liittyä muutakin. Toisaalta tyttäresi on jo sen ikäinen, että hänen kehityksensä etenemistä on jo nähty aika paljon.
Lapset ovat aina yksilöllisiä ja liikkuvat monin tavoin, kunnes pääsevät kävelyssä ja juoksussa vauhtiin. Alle 2-vuotias ei vielä ole kovin itsenäinen ja seuraa luonnollisesti äitiään. Kun fysioterapeutti on jo arvioinut tilanteen ja ollut tyytyväinen, niin äitikin voi olla. Puhumisen suhteen jää nähtäväksi, miten suulaki toimii. Yleensä leikkaustulokset ovat nykyisin erinomaisia.
Voit keskustella huolestasi vielä neuvolassa. Jos siellä ollaan edelleen tyytyväisiä tyttäresi kehitykseen, huolesi ehkä väistyy.
Parhain terveisin,
Riitta Salonen-Kajander
Perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäri