EHO ja hoitopaikka
Nykyisin puhutaan paljon tapauksista, joissa kehitysvammainen ei saa tavata omaisiaan tai hänen päätösvaltaansa omista asioista rajoitetaan. Vaikka lapseni on vielä peruskoulussa, pelkään - varmaan ihan turhaan - tällaisen tilanteen tulevan yllättäen eteen, kun hän on aikuinen. Hänelle on tehty EHO enkä oikein tiedä, mihin hän sitä muka tarvitsisisi. Koska varsinaisia sairauksia vammaisuuden lisäksi ei ole, en koe, että hän tarvitsisi hoitopaikkaakaan. Onko jotain syytä, miksi terveellä, varsin itsenäisesti pärjäävällä kehitysvammaisella pitäisi olla EHO? Jos ei, miten sen saisi purettua? Onko hoitopaikka välttämätön yhteistyötaho, kun valitaan jatko-opiskelupaikka kehitysvammaiselle?
Kysyjän aluksi mainitsemat tapaukset ovat äärimmäisen harvinaisia. Eri keskustelupalstoilla on puhuttu tietääkseni yhdestä tapauksesta, joka onkin hyvin poikkeuksellinen. Siitä ei vielä pidä vetää mitään yleisiä johtopäätöksiä.
EHO tarkoittaa kehitysvammalain perusteella tehtyä erityishuolto-ohjelmaa. Se on virallinen päätös niistä tukimuodoista ja palveluista, joita henkilölle järjestetään kehitysvammahuoltona. Se voi tarkoittaa asumisen järjestämistä tai osallistumista työtoimintaan tai kehitysvammaneuvolan palveluita. Kun ne järjestetään kehitysvammahuoltona, ne ovat henkilölle itselleen maksuttomia. Erityishuolto-ohjelmalla ei ole mitään vaikutusta henkilön itsemääräämiseen eikä sitä tehdä hänelle, vaan hänen kanssaan. Jos kehitysvammahuoltona järjestettäviä palveluita ei tarvita, ei tarvita myöskään EHOa. Itse asiassa suuri osa Suomen kehitysvammaisista tulee toimeen ilman kehitysvammapalveluita. EHOn voi myös purkaa, kun sille ei ole tarvetta.
Itsemääräämistä ja omaa päätösvaltaa pyritään nykyisin johdonmukaisesti kunnioittamaan eikä sitä saa mennä noin vain rajoittamaan. Joillakin aikuisilla kehitysvammaisilla ihmisillä on oikeuden määräämä edunvalvoja taloudellisten asioiden hoitoa varten - erityisesti silloin, kun henkilö on saanut tai saamassa perinnön - mutta edes edunvalvoja ei saa rajoittaa henkilön oikeutta tehdä päätöksiä tai valintoja omassa jokapäiväisessä elämässään.
Jatko-opiskelupaikan hakemiseen ei tarvita mitään muita yhteistyötahoja. Suurin osa jatko-opiskelijoista tulee suoraan lapsuudenkodistaan ja jatkaa asumistaan siellä vielä opintojen ajan ja myös niiden jälkeen. Oma opettaja antaa kyllä tietoa jatko-opiskelumahdollisuuksista sitten, kun se tulee ajankohtaiseksi.
Heikki Seppälä
Erityisasiantuntija
Kehitysvammaliitto