Alkuraskauden yhdistelmäseulan verinäytteen ehdoton takaraja?

Kysymys 

Hei, olen 35-vuotias ja odotan esikoistani. Olin rv:lla 12+2 nt-ultrassa ja verinäyte yhdistelmäseulaa varten otettiin samana päivänä. Nyt jälkeenpäin minulle selvisi, että verinäyte olisikin otettu liian myöhään ja luotettava näyte olisi pitänyt ottaa viimeistään rv:lla 11+6. Pitääkö saamani tieto paikkaansa ja voiko rv:lla 12+2 otettuun näytteeseen enää luottaa?

Huolettaa kovasti, eikä neuvolassa oikein otettu tosissaan huoltani.

Vastaus 

Hei,

On totta, että alkuraskauden yhdistelmäseulaa suositellaan otettavaksi raskausviikoilla 9+0 − 11+6. Sinun raskaudessasi näyte on otettu kolme päivää myöhemmin kuin suositeltu viimeinen näytteenottopäivä.

Yhdistelmäseulan osuvuus on parhaimmillaan edellä mainituilla viikoilla, mutta ei suinkaan välittömästi ”romahda” raskausviikon 11+6 jälkeen, vaan heikkenee pikkuhiljaa, kun siirrytään 9 - 11+6 viikkojen ulkopuolelle. Kolme päivää myöhässä otettua näytettä voidaan pitää ihan luotettavana.

On myös hyvä huomioida, että raskauden keston määritys on useimmiten enemmän tai vähemmän suuntaa antava. On tavallista, että eri menetelmiä käyttämällä (viimeisistä kuukautisista laskemalla tai sikiön pää-perämitasta laskemalla) saadaan muutaman päivän heitto raskaudenkestoon.

Lopuksi muistuttaisin vielä yhdistelmäseulan luonteesta. Kyseessä on todellakin seula, jolla etsitään suurentunutta riskiä sikiön kromosomipoikkeavuuteen. Seulontatutkimusten luonteeseen kuuluu, että ne eivät valitettavasti tunnista kaikkia sairaita, joten normaali tulos yhdistelmäseulasta ei takaa sitä, että sikiöllä ei olisi kromosomipoikkeavuutta. Toisaalta seulatutkimukset antavat paljon (noin 5 %:lle äideistä) myös vääriä hälytyksiä. Tällöin jatkotutkimuksella (kromosomitutkimuksella) todetaan, että sikiön kromosomitutkimus antoikin normaalin tuloksen. Useimmiten seula toimii: antaa suurentuneen riskiluvun sikiölle, jolla on kromosomipoikkeavuus, ja toisaalta ”tavallisen” riskiluvun sikiölle, jolla ei ole kromosomipoikkeavuutta.

Ystävällisin terveisin
Kristiina Avela
perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäri
Väestöliiton Perinnöllisyysklinikka