Viittomaopetusta, mutta ei vielä puheterapiaa?
Hei! Lapsellani (3v 9kk) on diagnoosina retardatio mentalis nud, autistisilla piirteillä. Kehitysvammapoliklinikan puheterapeutti suositteli viittomaopetusta, mutta ei vielä puheterapiaa. Lapsi on alkanut viimein hahmotella sanoja (ei oudon ihmisen ymmärrettävissä). Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että nimenomaista puheterapiaa olisi hyvä jo saada. Saanko olla eri mieltä asiasta kuin kyseinen puheterapeutti, ja miten saan puheterapiamaksusitoumuksen, jos kerran en saa häneltä suosituksia? Vai onko niin, että puheterapiasta ei olisi nyt hyötyä? Voiko otollinen aika mennä tavallaan ohi?
Vanhemmat toki saavat esittää oman näkemyksensä ja onkin hyvä että vanhemmilla sellainen on. Hehän ovat arkena lapsen kanssa Toki on hyvä perustella asiaa mahdollisimman hyvin siitä arjen näkökulmasta, mitä vanhemmalla on ja mitä ammattilaisilla ei ole. Ammattilaisella on oma näkemyksensä ja yhteinen sopimus pitäisi jollakain tavalla saada syntymään siten, että erilaiset näkemykset on kuultu ja perusteltu.
Kysymyksessä ei tule ilmi, millä tavalla ammattilainen perustelee sitä, että puheterapiasuositusta ei tehdä. Tätä olisi hyvä kysyä ja keskustella asiasta. Jokainen tilanne ja asiakas on aina omanlaisensa, joten ulkopuolisena kantaa on hyvin vaikea ottaa. Asiaan vaikuttaa iän ja diagnoosin lisäksi niin kovin monta asiaa.
Puheterapiassa voidaan kuntouttaa puhetta, mutta myös laajemmin kommunikointia. Puherapia ei siis ole pelkästää puheilmaisun kuntouttamista. Terapia pitää sisällään yksilöllisen tarpeen mukaan sekä varsinaisen terapian että vanhempien ohjauksen.
On hyvä muistaa, että ihminen oppii kommunikoimaan (esim puhuen, tukiviittoen, eleitä käyttäen jne) taitavien kommunikointikumppanien tuella. Siksi kommunikointikumppaneita opetetaan ja ohjataan (esim vittomaopetus tai puheterapeutin antama ohjaus), jotta he olisivat jatkuvasti "hiukan edellä".
Kommunikointikumppanien saama ohjaus ja opetus on siis tärkeää. Yksilöllistä puheterapiaa taas suositellaan tilanteissa, joissa puheterapiassa harjoitellaan määrättyjä asioita (esim puhemotoriikka), joita sitten on tarkoitus asiakkaan itse siirtää, yleistää muihin tilanteisiin. Toki kumppanit ovat tässäkin tukena kun lapsesta on kysymys. Asiakkaalta/lapselta tämä vaatii siis yleistämisen taitoa ja toisaalta asiat, joita terapiassa tehdään tulee olla sellaisia, joita kannattaa nimenomaan terapissa tehdä. Tarvetta ja suositusta pohdittaessa on toki tärkeää huomioida asiat mihin lapsi on motivoitunut ja mitkä näyttäisivät olevan juuri kehittymässä. Nämä ns.lähikehityksen vyöhykkeen taidot ovat niitä joihin kannattaa satsata, koska ne ovat jo valmiiiksi tuloillaan.
Kaisa Laine
puheterapeutti
Kehitysvammaliito