Lapsen pieni pää ja muu kehitys
7-vuotiaalla pojallamme on todettu kehityksessä ongelmia, lähinnä keskittymisessä, toiminnanohjauksessa, kielenkehityksessä ja puhuttiin myös autistisista/asperger-piirteistä. Älykkyydeltään on psykologin testien mukaan ihan normaali (kielellisellä puolella jnkv viivettä, mutta näönvarainen päättely ikätasoa), hän oppi lukemaan 5-vuotiaana ja on aloittamassa koulun yleisen ops:n mukaan (erityisluokalla tosin noiden keskittymisongelmien ym. vuoksi). Aikaisemmin hänellä todettiin aika isokin viive myös kielen kehityksessä, mutta viime vuosina hän on kirinyt hurjasti ja kielen ymmärtäminen ja puhe oli nyt testienkin mukaan ikätasoa tai lähes ikätasoa. Kehitys ei siis ole missään nimessä ainakaan taantunut, päinvastoin poika on ottanut aika isojakin kehitysharppauksia viime vuosina.
Minua huolestuttaa lapsen pieni pää. Siihen kiinnitettiin huomiota heti kun lastamme alettiin tutkia. Aivot kuvattiin mutta niissä ei näkynyt mitään vikaa, kaikki osat olivat kunnossa ja "iän mukaiset". Yritin kysellä neurologilta tarkemmin, mutta hän vain sanoi, että "joskus tällaisilla lapsilla vaan on pieni pää". Lapsen pituus oli tuolloin -2sd -käyrällä ja pään ympärys alle -3sd. Pään kasvu on pikkuhiljaa hidastunut, eli alle vuoden ikäisenä laskenut -1sd käyrältä -2sd käyrälle ja siitä edelleen pikkuhiljaa hidastunut. Meidän vanhempienkin päät mitattiin ja ovat kuulemma aivan normaalin kokoiset.
Nyt lapsen pituus on 112,5 cm ja päänympärys reilu 50 cm (itse mitattuja). Poika on todella pieni ja siro ja hänellä on myös pienet ja sirot kädet, jalat ja kasvot. Lääkärin mukaan hänellä ei ole "dysmorfisia piirteitä". Itse (hänen äitinsä) olen myös todella sirorakenteinen ja hoikka. Lapsen hidasta pituuskasvua on myös tutkittu mutta siihen ei ole löydetty muuta syytä kuin "normaali geneettinen vaihtelu".
Itse emme ole tuohon pään kokoon kiinnittäneet huomiota (minusta se näyttää sopusuhtaiselta pojan muuhun kokoon nähden) mutta asia vaivaa minua kun neurologikin kiinnitti siihen huomiota, eikä sitten antanut kunnon selitystä asiasta.
Osaatko vastata minulle mitään muuta? Pitäisikö vain yrittää olla huolehtimatta asiasta enää?
Hyvä kysyjä,
Olen neurologinne kanssa samaa mieltä. Kyseessä on varmaan jonkinlainen geneettinen poikkeama,vaikka sitä ei omilla vanhemmilla olekaan. Kun se ei muihin mittoihin nähden ole kovin poikkeava, ei ulkonäkökään varmaan hämmennä ulkopuolisia. Tärkeintähän on, että hänen kehityksensä on edistynyt niin hyvin. Keskittymiskykyä ja toiminnan ohjausta voidaan varmaan harjoitella. On hyvä että hänellä on tavallista pienempi kouluryhmä niin että hänen eritystarpeitaan voidaan huomioida. Olisi varmasti hyväksi kokeilla harrastusta, joka häntä innostaisi. Joku urheilulaji, musiikki, tai taide, jossa pärjää, antaa itsetuntoa ja auttaa keskittymisessäkin.
Parhain toivotuksin
Maija Wilska
kehitysvammalääkäri