Läheinen henkisenä tukena
Kuinka pitäisi menetellä, jotta täysi-ikäinen kehitysvammainen saisi esimerkiksi kokouksiin, joita kotikunta järjestää hänen asioistaan, mukaan haluamansa luotetun henkilön kuten sukulaisen tai ystävän? Kunta on toistuvasti estänyt osallistumisen. Kyseessä ovat asiat, jotka eivät kuulu ensisijaisesti taloudelliselle edunvalvojalle.
Auttaako se kuulemani ratkaisumalli, että kehitysvammainen allekirjoittaa kirjeen, jossa kertoo toiveensa, ja jonka kaksi henkilöä todistaa oikeaksi? Vai voiko kunta yksinkertaisesti vaatia kehitysvammaista osallistumaan yksin, vaikka hänen suullinen ilmaisunsa on puutteellinen?
Ei tässä todellakaan pitäisi olla mitään ongelmaa. Kehitysvammaisella henkilöllä on täysi oikeus nimetä niitä ihmisiä, jotka hän haluaa mukaansa hänen asioitaan käsittelevään neuvotteluun. Kysyjän mainitsema ratkaisumalli voi olla hyödyllinen, jos kunnan taholta epäillään pyynnön aitoutta.
Tänä päivänä nimenomaan suositellaan, että kehitysvammainen henkilö ottaa avustajan mukaansa palvelusuunnittelu- ja muihin neuvotteluihin. THL:n julkaisemassa Vammaispalvelujen sähköisessä käsikirjassa sanotaan palvelusuunnittelusta näin: "Yksilöllinen palvelusuunnitelma laaditaan yhdessä vammaisen henkilön ja tarvittaessa hänen perheensä tai muiden henkilön hyvin tuntevien läheisten kanssa. Yhteistyötä voidaan tehdä laajasti eri toimijoiden kanssa. Asiakkaan tai hänen perheensä luvalla suunnitelmapalaveriin voidaan pyytää perheenjäseniä, ystäviä, terapeutteja, päiväkodin, koulun ja Kelan edustajia tai muita asian kannalta tarpeellisia henkilöitä".
Heikki Seppälä
Tutkimus- ja kehittämiskeskuksen johtaja
Kehitysvammaliitto