Miksi en saa diagnoosia?
Miksi en saa kehitysvammadiagnoosia, vaikka selvästikin olen kehitysvammainen. Peruskoulun arvosanani olivat erittäin heikot, ammattikoulu minulla meni erittäin heikosti ja autokoulukaan ei ole onnistunut, älyllinen suoriutuminen ja ylensäkin suoriutuminen on minulla erittäin heikkoa.
Miksi en saa kehitysvammadignoosia, olen ollut yhteydessä terveyskeskukseen, mielenterveytoimistoon, erityishuoltopiiriin ja kunnan vammaispalveluihin. Mistä saisin apua, että saisin kehitysvammadignoosin?
Kiitos kysymyksestä.
Koulu voi mennä huonosti monestakin syystä. Oppimisvaikeudet ja niihin mahdollisesti liittyvät hahmotushäiriöt saattavat tehdä koulutiestä kovasti kivisen. Joskus huonon koulumenestyksen taustalla ovat tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen ongelmat. Joillekin vaikeuksia aiheuttaa Aspergerin oireyhtymä, joka ei välttämättä vaikuta älykkyyteen yhtään, mutta tekee sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa ja käytännön asioissa selviytymisen vaikeaksi.
Tarkkaavuushäiriöitä on muunkinlaisia kuin se kuuluisa ADHD. Monilta se "H", siis hyperaktiivisuus, puuttuu. He eivät ole levottomia eivätkä häiritse välttämättä ketään, mutta ajatus ja työskentely eivät vain pysy kasassa eikä oppi jää talteen. Mutta tämä ei ole kehitysvammaisuutta. Jos tarkkaavuushäiriö tunnistetaan, sitä voidaan kuntouttaa. Uskallan väittää, että meidänkin maassamme on kehitysvammaisen kirjoihin päätyneitä oppimiskykyisiä ihmisiä, joiden todellinen "vamma" on diagnosoimatta jäänyt tarkkaavuushäiriö.
Aspergerin oireyhtymä on monimutkaisempi juttu. Tällainen henkilö voi menestyä älykkyystutkimuksessa jopa hyvin eikä missään tapauksessa saa kehitysvammaisen papereita, mutta silti suoriutuminen elämässä on hankalaa. Sosiaalinen tilannetaju ja pelisilmä eivät toimi sillä tavoin kuin pitäisi eikä tällainen henkilö aina toimi luontevasti ihmisten kanssa. Käytännön elämässä selviytymisen vaikeudet saattavat olla jopa suurempia kuin monilla kehitysvammaisilla.
On harvinaista, että joku haluaa väen väkisin itselleen kehitysvammadiagnoosin. Paljon useammin törmää siihen, että tätä diagnoosia vältellään ja torjutaan viimeiseen asti. Siinä mielessä jonkin diagnoosin saaminen on merkityksellinen asia, että sen saamisen jälkeen asiat alkavat rullata. Eläkeasiat ja päivittäisen pärjäämisen tueksi tarvittavat tuet ja palvelut saadaan sukkelammin hoidetuiksi.
Tässä tapauksessa aika moni taho on jo todennut, että kyse on jostakin muusta kuin kehitysvammaisuudesta. Et kerro, mitä selityksiä terveyskeskus, mielenterveystoimisto, erityishuoltopiiri ja vammaispalvelut ovat antaneet vaikeuksillesi ja miksi nämä vastaukset eivät sinua tyydytä. Vaikeuksia on tullut eteen koulunkäynnissä, opiskelussa ja muussakin selviytymisessä, ja jokin nimi näille tarvittaisiin. Kunnollinen neuropsykologinen tutkimus voisi valottaa oppimis- ja suoriutumisvaikeuksien luonnetta, jos sellaista ei ole vielä tehty.
Psykologi, PsL Heikki Seppälä
Kehitysvammaliitto