Lääkettä levottomuuteen (päivitetty)
Mistä apua aut/keva lapselle, joka "juoksee pitkin seiniä?" Tuntuu, että kaikki lääkkeet on jo kokeiltu ja lapsi silti juoksentelee ja valvoo yöt, heti jos struktuuri hiemankin muuttuu tai häntä ei ehdi (pakollisten kotitöiden vuoksi) tauotta, kädestä pitäen ohjaamaan. Ja jos juoksuvaihde kytkeytyy päälle, tilannetta on vaikea rauhoittaa millään ohjaamisella.
Risperidon auttoi aiemmin, mutta enää ei tunnu tehoavan. Olanzapin, Abilify pahentavat tilannetta. Seroguel ei sopinut, serotoniinin takaisinoton estäjistä vasta riemu repesikin. Levozin (25 mg) ei tehoa, ahdistaa vain lasta lisää. Deprakine rauhoitti alussa mutta nyt ei sekään auta. Kohta ei kukaan, henk.koht.avustajasta huolimatta saa lasta aisoihin. Laitoksessa valvoo yöt, kotona nukkuu jos struktuuri pysyy. Aamuisin on hieman rauhallisempi mutta iltaa myöten meno aivan hurjaa. Koulu sujuu juuri ja juuri, koska ajoittuu aamupäiviin. Iltapäivähoidossa ja vapaa-aikana meno on päätöntä. Normaali "kurinpito" ei lainkaan tehoa lapseen. Kiristys/uhkailu/lahjonta, tilanteesta poistaminen - kaikki hyödytöntä.
Hyvä kysyjä,
Tämä ongelma on valtava ja lääkkeitä kokeillaan "from A to Z", kuten Harvardin lastenpsykiatriystäväni sanoi, kun kävin sähköpostikirjeenvaihtoa hänen kanssaan. Hänellä on suuri kokemus klinikassaan, jossa käy perheitä Euroopastakin. Hän kertoi, että jos Risperidon ei auta, he käyttävät Olanzapinia.
Meillä Rinnekodissa oli joskus apua Doxalista, joka on rauhoittava masennuslääke. Tegretolia käytimme muihin kehitysvammaisten levottomuuksiin, joka saattaa olla parempi kuin toinen epilapsialääke Deprakine.
Eikö häntä saa mihinkään ohjattuun toimintaan? Onko kommunikaatiomenetelmää? On keskeistä voida ilmaista tarpeitaan. Kokemukseni mukaan tilanne rahoittuu merkittävästi puberteetin jälkeen.
Tärkeää on, että järjestätte itsellenne välillä lomaa tilapäishoitopaikoilla.
Onnea toivottaen
Maija Wilska
kehitysvammalääkäri
Lisäys aikaisempaan vastaukseen: Jatkaisin vielä edellisestä, koska ensin tuli keskityttyä vain lääkkeisiin. Terapiamenetelmiähän on kehitelty. Hyviä tuloksia raivoileville olen nähnyt "holdingista", eli lapsen tiukasti sylissä pitämisestä. Isommilla on hyvä systeemi kääriä hänet peittoon, mattoon tms. isoon kankaaseen. Olo tulee turvalliseksi eikä tarvitse riehua.