Miten selvittää kyky ottaa kantaa?

Tahtoisin tietää, mikä on laillinen ja eettisen tarkastelun kestävä tapa selvittää kehitysvammaisen aikuisen kykyä ymmärtää itseään koskevia asioita ja ottaa niihin kantaa. Kysymys oli asumispaikkaa koskevasta asiasta.

Kunnan sosiaalitoimesta vastaavalle viranhaltijalle oli toimitettu ennen neuvottelua lääkärinlausunto (kokenut psykiatri, lääket.lis.) sekä sitä ennen yhteenveto tutkimuksesta, jonka kokenut psykologi (psykoterapeutti, fil.tri) oli tehnyt. Molempien mielestä henkilö pystyy ottamaan kantaa esimerkiksi asumistaan koskevaan asiaan ja hänen kantansa tulisi siksi ottaa huomioon.

Neuvottelussa, joka koski palvelusuunnitelman tarkistamista, kehitysvammainen henkilö vietiin kesken kaiken hänen oman ohjaansa (toimintakeskus) sekä entuudestaan täysin vieraiden sosiaalityöntekijän ja nuoren psykologin haastatteluun. Se kesti max. 30 minuuttia. Sen tuloksena sosiaalityöntekijä ilmoitti, ettei henkilö pysty ottamaan kantaa asumisasiaansa vaan se tulee muiden ratkaista.

On vahva syy epäillä, että "tutkittavalle" syötettiin ennen tilaisuuden alkua lääkkeitä, jotka selvästi muuttivat hänen tavallista käyttäytymistapaansa. Henkilön itsensä kertoman mukaan hän piti "tutkimuksessa" koko ajan kiinni aiemmasta mielipiteestään. Kyselemisen oli hoitanut sosiaalityöntekijä.

Onko todellakin niin, että kunta voi tällaisilla "tutkimuksilla" kävellä esimerkiksi lääkärinlausunnon yli, joka on sentään annettu kunnian ja omantunnon kautta?

Toivon pikaista vastausta, koska kehitysvammaisen henkilön elämän puitteet on tarkoitus muutamassa päivässä ilmaan minkäänlaista valmistelua mullistaa ja esimerkiksi em. kirjallisen lausunnon antaneen psykologin mielestä hänen psyykkinen tasapainonsa on vakavasti uhattuna.

Kiitos jo etukäteen!