Neljä keskenmenoa
Hei! Olen 36-vuotias nainen. Sairastan verenpainetautia, mutta muuten olen terve. Minulla on takana kaksi normaalia raskautta ja näistä olen siis saanut 2 elävää, tervettä lasta, 6- ja 8-vuotiaat. Nyt viimeisen 3 vuoden aikana olen ollut raskaana 4 kertaa ja kaikki raskauteni ovat päättyneet huonosti. Raskauksista 3 on päättynyt keskenmenoon viikolla 15+5, 18+5 ja 19+6. Yksi raskaus päättyi vauvan kohtukuolemaan rv 25+1.
Kaikissa näissä raskauksissa vauvan kuolinsyy on ollut napanuorakomplikaatio. Napanuora on ollut poikkeavan pitkä ja tiukkakierteinen. 2 lisäksi napanuora on ollut tiukasti kaulan ympärillä. Viimeisimmässä raskaudessa minulla oli todetun FV-mutaation vuoksi lääkityksenä Disperin 100 mg ja Fragmin 5000 IU. Tästä huolimatta istukassa infarktoitumista ja nimenomaan minun puolellani. Minua tai miestäni ei ole missään vaiheessa tutkittu. Kahden ensimmäisen kuolleen lapsen kromosomit ovat olleet normaalit ja koska meillä on kaksi tervettä elävää lasta meille sanottiin, että meissä ei voi olla mitään poikkeavaa, joten meitä ei tarvitse tutkia.
En kuitenkaan voi uskoa, että kyse on vain ja ainostaan huonosta tuurista, kuten meille on kerrottu. Ei neljä perättäistä raskautta voi päätyä samasta syystä kesken noin pitkillä viikoilla. Olisin kiitollinen vastauksestanne. Ketään hoitavassa sairaalassamme ei tämän asian selvittäminen kiinnosta!
Hyvä kysyjä,
Napanuoran solmu on mm. suomalaisten Kuopion yliopistossa tehtyjen tutkimusten perusteella suhteellisen tavallinen ilmiö. Sitä esiintyy runsaalla yhdellä prosentilla sikiöistä raskauden jälkipuoliskolla. Sitä on kuvattu myös toistuvasti saman naisen raskauksissa. Mitään selitystä tälle toistumiselle ei kuitenkaan ole löytynyt. Sattuman kauppaa näin voi aivan hyvin käydä, vaikka tilastollinen todennäköisyys sattuman toistuville osumille on pieni. Toistuvasti sattuman osuman kohteena oleminen on julmaa, mutta sattumalla vain ei ole muistia eikä se kykene valikoimaan kohteitaan.
Pitkä ja sikiön vilkkaista liikkeistä solmuun menevä napanuora ei näytä ilman lisäoireita olevan tyypillinen millekään synnynnäiselle oireyhtymälle. Sitä ei myöskään yhdistetä suoraan äidin hyytymistekijähäiriöihin. Se voi luonnollisesti olla seurausta istukkaverenkierron häiriintymisestä ja happivajeen stimuloimasta sikiön liikehdinnästä. Kertomastanne saan sen kuvan, että teitä hoitaneet ovat pyrkineet asiallisesti saamaan selville sikiömenetystenne syyn. Tilanteenne on kuitenkin ollut varsin rankka. On kohtuullista, että se kerran (vielä) selvitetään niin perusteellisesti kuin mahdollista ja yhdessä kanssanne käydään läpi kaikki mielessänne olevat kysymykset.
Suosittelen hankkimaan lähetteen kotipaikkakuntanne yliopistosairaalan perinnöllisyyslääketieteen poliklinikalle. Lähetteen voi tehdä esim. terveyskeskuslääkäri tai gynekologinne. Poliklinikalta pyydetään lupanne hankkia kaikki saatavilla oleva tieto raskauksistanne, sikiöistä ja teille tehdyistä tutkimuksista. Niitten perusteella vielä arvioidaan, mikä on saattanut olla syynä sikiömenetyksiin ja onko tehtävissä tutkimuksia syyn selvittämiseksi ja miten voitaisiin varautua seuraavaan raskauteen. Teidät kutsutaan poliklinikalle keskusteluun, jossa asia ja mahdollisuudet hahmottuvat. Perinnöllisyysklinikan tehtävä on hakea vastaukset kaikkiin alansa kysymyksiin. Ellei vastausta löydy, tietää, että tilanne on hyväksyttävä. Keskustelussa selviää, millä eväin tältä osin on jatkettava elämäänsä eteenpäin.
Ystävällisesti
Maarit Peippo
perinnöllisyyslääkäri
Väestöliitto